tiistai 5. heinäkuuta 2016

Paljon melua tyhjästä

Lyhyestä virsi kaunis. Lehdet ovat tulvillaan ennustuksia siitä, mitä jos ja miten nyt. Aina turvallisuusvajeesta sisämarkkinoihin. Britannia on EU:n suurin sotilaallinen voima ja toiseksi suurin kansantalous. Se on myös Naton keskeinen jäsen, ja Nato on yhdeksän EU-maan puolustuksen kivijalka. Lissabonin sopimuksen mukaan siitä saavat murusia muutkin.

Saksa ja IMF ovat hiukan säyseämpiä kuin suomalaiset EU:n puolustajat. Riehuminen saattaa olla turhaa.

Pääministeri, joka mahdollisti kansanäänestyksen, on eronnut. Ukip-puolueen johtaja on eronnut. Kaksi merkittävintä kampanjajohtajaa ovat eronneet.

Parlamentti aikanaan päättää. Syön hatullisen paskaa, jos Britannia eroaa.

Kuningatar ilmeisesti ainoana ei ymmärrä olla huolissaan asemastaan. No, ehkei leave-äänestäjien massakaan vielä.

Farage ja Johnson tiesivät tarkkaan. Koko ajan.

Maailmaa hallitaan vähällä järjellä ja sen vähänkin itsekkyys ja ahneus peittävät. Cameron aloitti pelin oman ja puolueensa vallan vuoksi. Uransa aikana hän usein piiloutui EU:n taakse. Kannatuksensa vuoksi populistitkin pelasivat. Koko Eurooppa huojuu parin perseen takia.

Poliitikon ainoa todellinen huoli yleensä on se, miten tulisi valituksi uudelleen. Nyt sama huoli johti vallan sijasta eroihin, mutta ei näillä veijareilla henkilökohtaista hätää ole. Palkka juoksee, istuttavia oksia riittää.

Kansaa en syytä enkä halveksi. Sen sijaan olen huolissani siitä, etteivät ihmiset ymmärrä, mistä sylttytehtaasta eropropaganda, valheet ja tuki kansallismielisille viime kädessä lähtevät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti