perjantai 22. heinäkuuta 2016

Euroopan arvot jälleen testissä

Nauratti. EU:ssa pyörii nyt selitys, että Turkin integraatio on ollut poliittista teatteria, jonka avulla on pyritty vaikuttamaan "Turkin ihmisoikeustilanteeseen". Tästä tulee totta kai hyvä mieli. On kuin olisi lukenut jonkin raikkaan jutun, jossa Jani Kaaro kertoo mukavia. Ei sitä halua alkaa repiä rikki.

Tämä Erdoganin kanssa kuhertelun selittäminen on tyyppiesimerkki vahvistususkosta. Kun maailmanlopun lahko huomaa, että maailmanloppu tuli ja meni mutta duunipäivä on silti edessä, miten he selittävät asian? Tietenkin sanomalla, että Jumala pelasti heidän rukoustensa tähden maailman ja peruutti suunnitelmansa. Ei väliä, kuka saa tämän ilmestyksen, se helpottaa kaikkia ja vahvistaa uskoa.

Sillä me olemme käyttäytyneet kuin saksalaiset siviilit toisen maailmansodan aikana. He sanoivat: me emme tienneet. Mutta kuka muka ei ihmetellyt? Meille on puhuttu Turkin "ihmisoikeuskehityksestä" samalla tavoin kuin presidentti Halonen aina puhui Venäjän "demokratiakehityksestä". Siis siitä toisesta jutusta, jota ei ollut. Ei se meiltä vastuuta poista. Pitää vähän itsekin miettiä.

Poliittista teatteria on toki ollut, nimittäin Turkissa.Toni Alaranta kirjoitti jo vuonna 2014.

Nykypäivänä tarkasteltuna vaikuttaa yhä ilmeisemmältä, että AKP:n johdolle EU-jäsenyysneuvottelut ovat olleet puhtaasti välineellisiä, toisin sanoen neuvotteluprosessin aloittaminen ja ylläpitäminen ovat palvelleet aivan muita päämääriä kuin pyrkimystä tehdä Turkista EU:n jäsen.

Lyhyesti ilmaistuna voikin sanoa, että sen jälkeen kun AKP oli EU:n puoltaman demokratiadiskurssin puitteissa saanut asetettua omille kannattajilleen tärkeät teemat yhteiskunnan uudeksi normiksi, puoluetta tai sen kannattajakuntaa ei ole enää kiinnostunut sen enempää EU kuin liberaalidemokratia. Toisin sanoen kun poliittiset vastustajat armeijasta ja oikeuslaitoksesta on saatu putsattua EU-reformien avulla, EU on käynyt AKP:n johdolle tarpeettomaksi – taloutta lukuun ottamatta.

Näin siis jo vuonna 2014.

EU ei rakentanut mitään näytelmää. Mutta eliitti oli valmis joustamaan muutaman piestyn ja pidätetyn kohdalla. Turkissakin integraatiota halusi eliitti, mutta ei kansa. Olli Rehnin epäkiitolliseksi tehtäväksi tuli kokea Monnet´n laajentumishuuman ja rauhantahdon loppuvan mahdollisesti Aasian rajalle, mutta parhaansa hän teki.

Olli Rehn: Turkey membership ‘vital’ for EU

Future enlargements are “a vital part of the solution” to problems that the EU will face in the decades to come, according to Commissioner Olli Rehn. The “progressive and well-managed” integration of Turkey into the European Union should be part of this strategy, he says in an exclusive interview with EurActiv. 

http://www.euractiv.com/section/central-europe/interview/olli-rehn-turkey-membership-vital-for-eu/

Jos Turkki jollekin maalle on strategisesti tärkeä, niin Yhdysvalloille. On se sitä EU:llekin, kumppani Kaukasuksella ja Lähi-idässä ja tärkeä EU:n energiansaannin kannalta, mutta Yhdysvalloille todella merkittävä Syyrian, Iranin ja Irakin naapurimaana, joka kuuluu Natoon ja jossa on Incirlikin tukikohta. Erikoisjoukot kyllä osaavat sulkea silmänsä pikku murheilta.

Sitten on se oma autuaiden piiri, joiden mielestä Erdogan toimii oikein ja se on ymmärrettävää ja vallankaappauskin oli tietysti CIA:n juoni kuten Ukrainassakin. NWO ja niin pois päin. Tällä kerralla äärioikeisto ei mene tähän mukaan, kuten Ukrainan kohdalla meni, sillä Erdogan tietää islamia.

EU:lla on henki ja ideologia, joka joskus sokaisee, mutta sen humaanit arvot ovat kauniimpia kuin sen talousarvot. Niiden yhteensovittaminen Turkissa ei onnistunut. Nyt on nähty jo kaksi rajaa, mihin Monnet´n hengen ja myös pankkimaailman matka päättyi:  Mustallemerelle ja Bosporin silloille. Molemmissa kuoli ihmisiä ja kuolee vielä paljon.

Mutta me olimme siellä vain ihmisoikeuksien tähden? Okei.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti