lauantai 26. maaliskuuta 2016

Luottamuspula politiikkaan on suurin sisäinen vihollinen

Soininvaara jätti politiikan. Katainen karkasi. Vapaavuori lähti. Haglund lopettaa. Mistä on kysymys? Ja mitä siitä seuraa, jos poliitikot itse ensimmäisenä pettyvät poliittiseen järjestelmään?

Terrorismintutkija näkee poliittisen väkivallan uhan kasvavan

Leena Malkki ei haastatteluissa varasta showta toimittajalta, ja siksi hänestä tulee turhan vaisu kuva eikä hänen substanssinsa nykyajan kamalien tyrkkymediasääntöjen mukaisesti nouse riittävästi esiin.

Hän on yksi Suomen pätevimmistä tutkijoista. Helsingin yliopistossa pidetyssä Studia generaliassa (4.2.2016) hän piti alustuksen, joka valaisi aurinkoa tarkemmin Eurooppaa, maailmaa ja Suomen poliittista tilannetta. Alustuksen pääpiirteet voi lukea tästä. Viittaan kuitenkin juttuun sen luottamuksen osalta, jota Suomen politiikkaa kohtaan kotimaamme sisällä tunnetaan.

Malkki kiinnittää huomiota haurastuneeseen luottamukseen: Poliittisen väkivallan tutkimuksen perusteella vaikuttaa, että laittomiin toimintakeinoihin tarttumisen taustalla on ollut usein pettymys perinteisiin poliittisen vaikuttamisen keinoihin ja epäluottamus valtiovallan toimintaa kohtaan.

Tutkija toteaa luottamuksen olevan katkolla. Maahanmuuttoon liittyen meillä tuntuu olevan sellaisia asioita puimatta, joita muualla on jo tässä vaiheessa ehditty käydä läpi. Emme ole myöskään aikoihin olleet tilanteessa, jossa yhteiskunnan keskeisestä arvopohjasta vallitsisi näin selvää erimielisyyttä.

Hän kiinnittää huomiota erilaisiin kannustajiin ja kiihottajiin:

Aina ennen vähänkään laajempaa väkivaltaista poliittista liikehdintää on havaittavissa keskusteluja, joissa väkivallan oikeutusta ja merkitystä rakennetaan. Tämä tapahtuu esimerkiksi suhteuttamalla omien tavoitteiden ajamiseksi käytettävää väkivaltaa vastustajan paljon vakavampina pidettyihin rikkomuksiin, epäinhimillistämällä sen mahdollisia uhreja ja syyttämällä esimerkiksi valtiovaltaa tai tekojen kohteita siitä, että he ovat itse toiminnallaan aiheuttaneet koko tilanteen.

Väkivaltaan lobbaamisesta tunnistaa sekä anarkistien että äärioikeiston taustajoukot. Mikäli niihin suuntautuvaa ohjailulankaa kerii, saattaa päästä jopa samaan alkulähteeseen, mutta kyse on pitkälti globaalista kehityksestä.


Onko politiikka muuttunut ilveilyksi?


Yli kuukausi kului edellä mainitusta Studia generaliasta, kun Jan Vapaavuoren kirja julkaistiin. Vapaavuoren mukaan politiikka viihteellistyy ja pinnallistuu. Johtaviin asemiin nousee patologisia narsisteja. Miltei heti perään saapui Carl Haglundin ilmoitus siitä, miten hän jättää RKP:n puheenjohtajuuden petyttyään politiikkaan.

Nämä ovat hyvin vakavia merkkejä. Myös Osmo Soininvaara jätti eduskunnan hiukan pettyneissä tunnelmissa ja kirjoitti huolestuttavista ilmiöistä. Hänen mukaansa avustajat ovat useita ministereitä pätevämpiä ja monet heistä ovat lainassa etujärjestöistä tai lobbausjärjestöistä. Hänenkin teoksessaan (Jäähyväiset eduskunnalle) oli havaintoja siitä, miten monet miettivät liikaa julkisuuskuvaansa kuin työtä sinänsä. Tämä ei kuitenkaan ollut pääasia. Soninvaara näki  useiden poliitikkojen olevan hyviä, mutta jonkinlaisen järjestelmänmuutoksen häämöttävän:

Yksi syy politiikan huonoon toimintaan on varmaankin siinä, että eduskunta päättää vääristä asioista, detaljeista eikä strategioista. Maan talouden horjuessa valtiovarainvaliokunta järjestää syksyllä suuren kuulemisen. Maakuntien edustajat on kutsuttu kertomaan, mitä tiehankkeita heillä on sydämellään. Sehän se tärkein asia onkin!

Vääristä asioista väärin on maakuntien edustajien keskinäinen kaupankäynti tierahoista, joka sivuuttaa surutta faktoihin – esimerkiksi liikennemääriin – perustuvan valmistelun. Yleisperiaatteet kuuluisivat eduskunnalle, eivät yksittäiset tienpätkät. Niistä pitäisi päättää maakunnissa.


Jotta demokratia alkaisi toimi tuloksellisesti, poliitikkojen on alettava päättää oikeista asioista nykyaikaisia menetelmiä käyttäen. Demokraattiset instituutiomme ovat yli sata vuota vanhoja. Siinä välissä maailma on muuttunut paljon. Kansanvallan käytännöt pitäisi siirtää nykyaikaan.

Olisikin luontevinta, että poliittinen järjestelmämme uudistuu kehittämällä demokratiaa. Muussa tapauksessa globaalin ja yleiseurooppalaisen liikehdinnän tuloksena Suomessa järjestelmää alkavat muuttaa kiivaat vähemmistöt. Ainakin protestit voimistuvat ja raaistuvat.


Ja loppukevennys:

Pääministeri Alexander Stubb hassuttelee tikkatauluna.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti