maanantai 8. helmikuuta 2016

Uusi vaaleanharmaa vaihe

Pientä maskirovkaa

Luotaan erään asiantuntijan kanssa käytyä keskustelua, mitä tulee itärajan maahanmuuttoasiaan.

Valtion rajassa on kaksi puolta. Jos henkilö tulee Suomen raja-asemalle ja ilmaisee olevansa pakolaisen asemassa, Suomen olemassa olevien valtiosopimusten mukaan henkilö on päästettävä Suomen rajojen sisäpuolelle. Sopimukset eivät ole Suomen ja Venäjän välisiä, vaan Suomen ja käytännössä kaikkien YK:n jäsenmaiden välisiä. Olemassa olevien raja- ja valtiosopimusten mukaan Suomi ei voi palauttaa henkilöä takaisin, jos vastaanottava osapuoli ei ole ilmaissut ottavansa henkilöitä vastaan.

Jos Venäjä ilmaisee, että Venäjää olemassa olevat sopimukset eivät enää koske, Suomen pitäisi palauttaa henkilöt takaisin kotimaihinsa.

Venäjä siis valtiona joko tieten tai tietämättään rikkoo olemassa olevia sopimuksiaan kumpaankin suuntaan. Miksi?

Jos Venäjä tarkoituksellisesti rikkoo sopimuksia, kyseessä on EU:n ja Venäjän välisten suhteiden eskalaatio. Tämä on vakava asia. Viime kädessä sodan aloituksessa on kyse siitä, että valtioiden välisiin sopimuksiin ei voi enää luottaa ja niitä tarkoituksellisesti rikotaan yksi kerrallaan. Tällaista sopimusrikkomuspolkua sekä Suomi että EU haluaa välttää viimeiseen saakka.

On kommentoitu (esimerkiksi Pekka Haavisto), että EU -tasolla pitäisi tehdä jotain. 

Todennäköisimmin presidentti Niinistö ja korkein viranomaistaso on sopinut, että tätä ei nosteta ensimmäisenä esille EU:n ulkorajaongelmana vaan Suomi yrittää selvittää tilannetta kahdenvälisesti Venäjän kanssa. Jos EU sekaantuu asiaan, ainoa keino käsitellä asiaa EU -valtioiden parlamenteissa olisi keskustelu Venäjän eskalaatiosta.

Lisäksi kyse on toistaiseksi ollut verraten pienistä määristä verrattuna niihin kulkijoihin, joita paperittomina valui koko Euroopan läpi, joka Merkelin johdolla on rikkonut omat sopimuksensa (Dublin, Schengenin ulkorajatarkastus), jotta siirtolaiset eivät olisi jääneet Balkanille jumiin.
Ei ole tavatonta, että raharuhtinaisiin perustuvassa yhteiskunnassa oligarkit toimivat välittämättä siitä, mikä on vaikutus koko valtakunnan imagoon.

Moni pitää Venäjän toimintaa irrationaalisena ja harkitsemattomana. EU:n kannalta kumpikin vaihtoehto on vaikea, mutta suunnitelmallisuudesta on näyttöä, kun seuraa kaikkea tapahtuvaa ja kokoaa langat. Ei Krimin, Itä-Ukrainan tai Syyrian operaatioissa näy suunnittelemattomuus tai harkitsemattomuus. Niiden hoitamiseen tarvitaan jopa aikamoista logistiikkaa. EU on pakotepelissä mutta peliä pelaa kaksi ihan oikein kortein.

Tapaus Väyrynen

Johan Bäckman ilmaisi kannatuksensa Paavo Väyrysen uudelle puoluehankkeelle jo kymmenen päivää ennen kuin Väyrynen julkisti asian. Koska Väyrynen ei ole tavannut Bäckmania, yhteinen pöytä ja infopiste ovat idässä. Mikäli näin on, oli tarkoituskin, että oikea käskijä huomataan. Väyrynen vaikutti yllättyvän, kun Bäckmanista kysyttiin. Hänen traaginen heikkoutensa johtaa siihen, että vanhaa egoa voidaan myös käyttää hyväksi. Ja sitä käytetään.

Väyrynen ei hyväksy jäseniksi kuin valmiin kansanedustajan tai mepin, joka on suoraan vallan paikalla. Tukijäseneksi hän hyväksyy kaikki ja kutsuu heitä eri puolueista sanoen, että haluaakin heidän pysyvän omien puolueidensa jäseninä. Tämä on uudenlainen painostuskeino. Tukiyhdistyksen rahoitus tulee myös olemaan mielenkiintoinen aspekti.

Väyrynen ei aio erota Keskustasta.

Euroeroon pyrkivä pumppu ei tee mitään ”jytkyä”. Siitä ei olekaan kyse, vaan siitä, että liike voi nousta kokoaan suuremmaksi monitahoisen verkostonsa ansiosta. Kyse ei myöskään ole pelkästä Väyrysen yksityisestä kiusanteosta, vaikka hänen ”loukattu” egonsa on suuri katalysaattori. Suomen Keskusta oli aikanaan syvällä KGB:n käpälässä eikä koskaan puhdistautunut. Aika ajoin se joutuu nokkimaan tuon asian. Sen edustajien toiminnassa yleisemminkin näkyy menneestä suomettumisen maailmasta nouseva tulkinta ajan ilmiöihin. Näin on myös Matti Vanhasen tuoreessa kirjassa, jossa hän ottaa kantaa Itä-Ukrainaan sisällissotana.

Väyrynen on vanhojen K-linjalaisten kokonaan antautuneiden joukossa. Toimien ajoitus on täydellinen. Keskustan ja perussuomalaisten kannattajista osa on Väyrysen EU- ja eurokriittistä linjan takana jo valmiiksi. Hanke on siis tarkoitettu horjuttamaan pääministeripuoluetta ja hämmentämään kaikkia puolueita, mutta luultavasti sekä Keskustan että muiden puolueiden kurinalaisuus säilyy, koska he näkevät pelin kauemmas vaikka siitä ei vieläkään ääneen puhuta. Suurimmat tukijansa Väyrynen saa Itsenäisyyspuolueen ja Piraattipuolueen kaltaisisista yhdistyksistä eikä se tule olemaan hänelle kunniaksi.

Propagandassa on ennen näkemättömiä piirteitä. Kaikkien asioiden tarkoituksellinen sotkeminen skitsofreeniselle tasolle on psyykkistä väkivaltaa. Väyrynen on yksi painostussodan ase. Mies, joka vuonna 1980 istui KGB-eversti Viktor Vladimirovin todistuksen mukaan hänen kanssaan suunnittelemassa Suomen laillisen hallituksen kaatamista, on ollut nukkuva solu, joka voidaan herättää toimeen. Missään toisessa länsimaassa hänellä ei olisi voinut olla poliittista uraa Vladimirovin paljastuksen jälkeen.

Meillä on monta asiaa löysästi kiinni niin kauan kuin yhteiskunnassa on hänen kaltaisiaan. Tämä saattaa tuntua heikkoudelta, mutta tässä on myös demokratian vahvuus. Me kestämme Väyrysen tyhmyyden mutta emme valitse hänen polkuaan. Kulkekoon sitä ihan itse vain.


Ei tule Väyrysestä tähän maahan presidenttiä. Eikä postimiestä. Mutta siitäkään tässä ei ole kyse. Ei kukaan, ei edes homman tilaaja niin oleta. Ainoastaan Väyrynen luulee. Traagista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti