maanantai 7. joulukuuta 2015

Vastajihadismin markkinat ovat auki

Ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen radikaalit oikeistopuolueet ovat nousseet monissa Euroopan maissa jopa poliittisesti ratkaisevaan asemaan. Siksi on syytä tarkkaan katsoa, mitä kaikkea tällainen radikalismi pitää sisällään.

Nämä ovat epämiellyttäviä juttuja, mutta olemme juntturissa tämän kanssa siihen asti, kunnes yleiseurooppalainen politiikka toimii.

Vastajihadistit


Yksi äänekkäimmistä liikkeistä on aatteellinen liike, jota voi kutsua vastajihadiksi. Se on islamia vastustava sekä maahanmuuttoa ja monikulttuurisuutta arvosteleva liike. He arvostelevat erityisesti muslimien maahanmuuttoa ja sen seurauksia, jotka he näkevät tuhoisiksi erityisesti Euroopalle. He ovat huolissaan kantaväestön kulttuurin säilymisestä ja syyttävät vallanpitäjiä muslimien maahanmuuton edistämisestä. Tunnettu vastajihadisti oli Anders Behring Breivik.  Suojelupoliisin tutkimusraportissa on kuvattu tätä ideologiaa ja sen suomalaisia yhteyksiä. Tämä raportti kannattaa lukea kokonaan:

Vastajihadistit viittaavat usein ”sisällissotaan” ja siihen, että lopulta vain väkivalta voi pelastaa tuhoutuvan Euroopan. Tällainen, vaikkakin hatara, kommentti on löydettävissä myös Jussi Halla-Aholta.

Norjalainen Oyvind Strømmen viittasi teoksessaan Äärioikeisto, vastajihadismi ja terrorismi Euroopassa  (Tammi 2013) Halla-Ahon sanoihin: Länsimaisen sivilisaation osaksi ei ole tullut tehdä valintaa sodan ja rauhan välillä. Sen on valittava sodan ja tuhoutumisensa välillä. Jumalaa monikultturisteilla ei ole, mutta mitä Rosa Meriläinen, Heidi Hautala ja Mikko Puumalainen sanovat lapsilleen sitten, kun pimeys on laskeutunut? Ainakaan minä en vuodattanut verta? Ainakin minä olin eettinen?

Vastajihadisti jakaa länsimaisten yhteiskuntien perinteiset arvot, ja eurobarometrien mukaan suuri joukko eurooppalaisia jakaa myös sen mielipiteet. Siksi populistista oikeistoradikalismia tulisi nimittää demokraattisen liberalismin vastaiseksi eikä demokratian vastaiseksi. Sitä ei kuitenkaan ole tutkittu nykyisyyteen kuuluvana ilmiönä, vaan muinaisjäännöksenä, jolla on yhteyksiä fasismiin ja natsismiin - jotka taas olivat pohjimmiltaan vasemmistolaisia. Antijihadismia pitäisi tutkia omana ilmiönään. Ymmärrän pelon siitä, että siten se tulisi hyväksytyksi, mutta pian kolmasosa kaikista eurooppalaisista on "oikeistopopulisteja" ja silloin on myöhäistä rypistää ja miettiä, miksi näin kävi. Ilmiö vaatii tinkimättömän käsittelyn, vaikka se toisi mukanaan epämiellyttävän näyn esimerkiksi monikulttuurisuusunelmaan liittyvien toimien osittaisesta epäonnistumisesta.

Väkivaltaisin haara

Suomen vastarintaliike vastustaa monikulttuurisuutta, islamia, maahanmuuttoa, rotujen sekoittumista, homoseksuaalisuutta ja Euroopan unionin jäsenyyttä. Järjestön syntilistalla ovat hyökkäys Helsingin Pride-kulkueeseen, Jyväskylän kirjastopuukotus ja muutamia pahoinpitelyjä. SVL on ruotsalaisen vastaavan järjestön kopio, ja kaikilla Euroopan uusnatseilla on toimiva yhteys Venäjän äärinationalisteihin.

Mitään aukotonta yhteyttä Perussuomalaistan puoluetoimistoon ei ole, mutta liikkeiden yhteys joihinkin perussuomalaisiin poliitikkoihin on todistettu. Ja löytyy vastajihadisteja muistakin puolueista. Mikael Brunila kirjoitti oivaltavasti: Kun maahanmuuttovastaiset ja rasistiset ajatukset leviävät marginaalista poliittiseen valtavirtaan, myös marginaalin marginaali levenee. Rasismin poliittinen valtavirtaistuminen tekee tilaa oikeistolaisten ääriliikkeiden laajenevalle kirjolle.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/ei-ole-yhta-aarioikeistoa-keita-suomen-vastarintaliike-kutsui-helsinkiin/

Lisäksi Suomessa toimii toisistaan irrallaan olevia äärioikeistolaisia ryhmittymiä, joiden lukumäärää on vaikea arvioida.


Äärioikeiston suosikkisivustot- ja lehdet ovat luonnollisesti Magneettimedia ja MV-lehti. Näille vastajihadismin ja uusnatsismin airueille aukesi laaja ikkuna sen jälkeen kun sisäministeriö pyysi mediaa kampanjaan turvapaikanhakijoiden puolesta pelätessään kansalaisreaktioita. Loka-marraskuun aikana saattoi törmätä yhä laajenevaan käsitykseen siitä, ettei "valtamedialla" ollut enää uskottavuutta. Nyt tuota virhettä on korjattu, ja ainakin Yleisradio pyrkii uutisoimaan realistisesti, mikä sisältää luonnostaankin paljon myönteistä.

Hiljainen hyväksyntä väkivaltaisille liikkeille



Monet ovat ihmetelleet, miten taas kerran väki suurin joukoin asettuu tällaisten liikkeiden hangaroundiksi. Asia on kuitenkin verraten yksinkertainen. Suomessa ei ole poliittista puoluetta, jonka taakse ne suomalaiset, joiden mielestä elintasopakolaisuutta tai edes hallitsematonta maahanmuuttoa on vastustettava, voisivat kanavoida mielipiteensä. Nämä liikkeet, rasistiset liikkeet, tarjoavat vastauksen. Perussuomalaisilla on henkilöyhteyksiä näihin liikkeisiin mutta hallituspuolueena se on kesyyntymässä, kuten kommunisteille aikanaan kävi. Kiihkeimmät vastajihadistit pitävät jo Halla-Ahoakin kohta petturina. Lisäksi Euroopan unionin austerity-politiikka ja euron kuristava ote työntää ihmisiä äärioikeiston laariin. On niitäkin, jotka ovat saaneet yksinkertaisesti tarpeekseen "yksittäistapauksista" ja kaikinpuolisesta kiemurtelusta. Eivät he malta odottaa sosiologisten ongelmien ratkeamista ajan kanssa.


Oli miten oli, nämä onnettomat tukevat pohjimmiltaan väkivaltaisen ja vihamielisen, ihmisarvon kieltävän liikkeen, joka kokee olevansa sodassa kansallisten perinteittemme puolesta ja niiden säilyttämiseksi.


Tämä hyväksyntä on monin verroin vaarallisempaa kuin joku kuulapääporukka, joka hurjimmillaan pystyy laittamaan rasistisia tarroja seiniin. Se tuo liikkeiden liepeille jonkinlaista älyllistä fasismia, joka kykenee jo juonimaan ja valtaamaan lisää alaa.


612-kulkue itsenäisyyspäivänä 2015 oli kurinalainen osoitus tästä. Poliisit saivat paljon näkyvyyttä pitäessään yhteenottoon pyrkivät mielenosoittajat loitolla, mutta tarkkasilmäinen huomasi, että marssijoilla oli omat järjestysmiehet, jotka vahtivat kohdetta sisäänpäin. He valvoivat omien marssijoidensa käytöstä. Oli tärkeää, ettei kukaan riko mitään. Anarkistit taas pelasivat heidän propagandapussiinsa joka ikisellä liikkeellä.


Nyt olisi tärkeää lopettaa hölmö kiljuminen. Taas kerran jälkipyykissä kiinnitetään huomiota epäolennaisuuksiin. Käyttikö poliisi liikaa voimaa? Ei käyttänyt. Ilta-Sanomien toimittaja, joka oli mediaväestä ainoa oikean yhteenoton todistaja antoi täysin vapauttavan lausunnon poliisille. Mutta sen sijaan, että ymmärrettäisiin pelin kokonaiskuva, ainakin Kansan Uutiset menee suoraa päätä harhapolulle. Ilmeisesti sen viiteryhmäläisiä oli Mechelininkadun hölmöntölmäyksessä mukana.


Paholaisen kanssa ei ole leikkimistä. Se on viekas ja hämäävä. Sen voi voittaa vain rehellisyydellä, ei vastapropagandalla eikä taivaanrannan maalailulla. Kyllä se kompastuu vielä näppäryyteensä, kuten tässä ovat aivan selvästi muutkin kompastuneet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti