lauantai 21. marraskuuta 2015

Malli Cajanderista model Niinistöön


Taloushistorian professori Ilkka Nummela kirjoittaa tuoreessa kirjassaan Historian kosto - Suomen talvisota kehyksissään (Siltala): ”Toisin kuin esitetään sijoitettiin 1930-luvulla muuhun Eurooppaan verrattuna runsaasti maanpuolustukseen.”

Nummelan mukaan talvisodan alussa vaatetuksen ongelmat ratkaistiin nopeasti, päiväateria sisälsi 4 150 kilokaloria ja asetilannekin oli parempi kuin on väitetty.

Apina on kriittinen, vaikka ei olekaan talousprofessori. Ainakaan panssarintorjuntatykkejä ja konepistooleita ei ollut tarpeeksi. Miten tällainen täysin päinvastainen ajatus aikaisempaan tutkimukseen saadaan aikaiseksi?

Eräs tuttu kapiainen kommentoi:

Suomi käytti 1920-luvulla keskimäärin 3% BKT:stä puolustukseen ja 1930-luvulla 4%. Kuulostaa komealta. Mutta kun huomioi sen, että maamme oli köyhä ja kärsi vielä 1930-luvun lamasta, eivät reaalisummat suuria ole. Puolustusvoimien rakentaminen lähti liikkeelle lähes nollasta, ja rahaa meni paljon perusrakenteiden luomiseen varustautumisen sijasta. Olisi mielekkäämpää verrata, paljonko rahaa per sotilas käytettiin ja tällöinkin pitäisi huomioida puolustusvoimien lähtötaso. Oman haasteensa toi se, että yli 100 000 asevelvollista jäi kouluttamatta heidän heikon terveydentilansa ja aliravitsemuksen takia, mikä kuvaa hyvin taloutemme tilaa itsenäisyyden alussa.

Paljon tarvittavaa suorituskykyä jäi toki saamatta sotilasjohdon virheiden takia. Hankittiin "nopeita" pommittajia hävittäjäkoneiden sijaan, kun joku oli lukenut Douhet´ta liikaa. Viivyteltiin panssarintorjunta-aseiden hankinnassa, vaikka rahaa olisi ollut, kun ei päästy yksimielisyyteen siitä, mitä hankitaan. Pyrittiin tukemaan kotimaista teollisuutta jääräpäisyyteen saakka ymmärtämättä, että sodan uhan kasvaessa ei ole aikaa rakentaa omaa tuotantokykyä. Parempi olisi ollut hankkia materiaali ulkomailta. Hankittiin kalliit panssarilaivat sinänsä ihan hyvänä ajatuksena varmistaa Ahvenanmaalle nopeasti siirrettävissä oleva puolustus. Tosin sen olisi ehkä voinut tehdä tehokkaammin kevyillä yksiköillä ja liikkuvalla rannikkotykistöllä.

Onneksi jotain meni sentään oikein, kuten jalkaväen talvisodankäynnin ja siihen soveltuvien varusteiden kehittäminen, suojeluskunnat ja YH.

Miten nyt?

Tilanne on huono.

Ennen talvisotaa tehtiin virheitä, mutta puolustusta yritettiin kansantalouden vähäisestä kantokyvystä huolimatta kohtuullisesti kehittää. Silloin Suomi oli todella köyhä. Nyt olemme paljon rikkaampia, mutta ei löydy edes 1,3% BKT:sta maanpuolustukseen.

Poliitikoilta puuttuu lisäksi strateginen pitkän tähtäimen suunnittelukyky ja tahto, kun puhutaan kansallisesta turvallisuudesta. Asiantuntijat ovat vuosikymmenen varoittaneet terrorismista ja Venäjän arvaamattomuudesta. Mitään ei kuitenkaan tehdä, vaikka asiat alkavat tulla syliin. Ei ole tiedustelulainsäädäntöä eikä lainsäädäntöä EU-maiden tukemisesta, ja turvallisuusviranomaiset on "tehostettu" polvilleen. Nyt äimistellään, kun poliisimiehen kouluttaminen kestää kolme vuotta eikä heitä saada nopeasti lisää. Puolustusvoimien henkilöstöä on juuri leikattu 15% eikä ammattisotilaita tule lisää yhtään sen nopeammin kuin poliisejakaan. Poliitikot höpisevät, että annetaan EU-maille tueksi poliisivoimaa (jota ei ole antaa) tai siviilikriisinhallintaa (jota vastaanottaja ei halua). Valtionhallinnon ainoa turvallisuusreservi on puolustusvoimat, mutta sitä ei voida käyttää omien lakiemme vuoksi.

Vapaaehtoinen reservi on ottanut vastuuta reserviläisten kouluttamisesta, kun PV:n on ollut pakko vähentää kertausharjoituspäiviä saadakseen toimintamenot riittämään edes varusmiehiin. Nyt reserviläisiltä halutaan viedä aseet Euroopan komission päätöksellä, eikä suomalaisilla poliitikoilla taida olla munaa vastustaa. Lisäksi vapaaehtoiselta maanpuolustukselta leikataan 400 000 euroa. Valtion budjetin kannalta ehdotettu leikkaus on varsin mitätön, mutta sen merkitys on MPK:lle ja järjestöille erittäin suuri.

Eivät olleet pöllömpiä, 1930-luvun poliitikot.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti