sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Somen suuri pakolaiskeskustelu

Suomalainen ei ole mikään empatiakyvyn mestari, Suurta osaa kansasta ei kiinnosta auttaa pakolaisia tai ainakin monien mielestä pakolaisia voi mainiosti auttaa jossain muualla. Myös valtiovallan pakolaispolitiikka on ollut nihkeää, etenkin naapurimaahan Ruotsiin verrattuna. Nyt hallitus on kääntämässä kurssia. Eivät he ainakaan voi sille mitään, että edes Peräpohjola ei säästy roiskeilta.

Samalla kansalaiset ottavat kantaa. Osa haistelee, että eihän meille juuri edes tule pakolaisia Syyriasta vaan niistä perinteisistä pakolaismaista, joista sisäänvetoreitit ovat kunnossa. Osa taas puolustaa monikulttuurisuuden ihanuutta. Monet äänekkäimmistä asuvat Espoon tai Vantaan kaltaisissa paikoissa, jotka ovat ilmoittaneet, että heillä ei ole uusille vastaanottokeskuksille tilaa.

Some on helppo paikka olla jotain mieltä. Siellä voi leikkiä olevansa jotain tekemättä mitään millekään. Jos Juha Sipilä tekee ja antaa talonsa pakolaisille, todennäköisintä on, että joku kirjoittaa, miksi se ei ratkaise ongelmaa. Joku toinen taas ihmettelee, miksi Sipilä ei koskaan ajatellut tarjoavansa kämppää maassa jo oleville asunnottomille. Asunnottomia kun on vielä enemmän kuin pakolaisten jättämiä hakemuksia.

Joku menee oikopäätä kuvaamaan Myllypuron leipäjonon vanhuksia ja kysyy, missä mamut. Hän ei varmasti mene sinne, koska on huolissaan vanhusten toimeentulosta. Toinen taas intoilee, että Karjalasta tuli evakkoja. Hän tuskin on Karjalan Liiton asialla ja kolmas joka tapauksessa vastaa hänelle, että rikkaat arabimaat eivät ota mitään sisäisenä siirtona. Muualle on mentävä, Saksaan vaikka. Niille, jotka huomaavat pakolaisten joukossa hyväkuntoisia nuoria miehiä, absurdein veto on luonnollisesti Margot Wahlströmin muistutus Ruotsin ottamista suomalaisista sotalapsista.

Tällaisesta purskeesta erottuvat ne, jotka haluavat auttaa siksi, että se on oikein, lähimmäisen tekona. Tasavallan presidentti kuuluu tähän joukkoon, ja niin myös pääministeri. He eivät edes yritä selitellä mitään. Totuus hädästä ei ole missään "keskivälissä"

Realistit taas haluavat onnistua haasteesta hyvin ja jättää niin monikulttuurisuusromantiikan kuin kansallisintoilunkin vähemmälle.

On helppo ymmärtää, miten Suomi24:n kaltaiset "nettikeskustelut" syntyvät. Hiukan vaivaannuttavaa on huomata, että monet tunteilijat tai poliittiset propagandistit ovat korkeasti koulutettuja ihmisiä.

Mitä tulee tapahtumaan?

Varautuminen on tehtävä vuosikymmenien perspektiivillä. Tästä kirjoitti The Telegraph hyvin vakuuttavasti. Sota ei tule olemaan suurin syy massamaiseen muuttoliikkeeseen, vaan ansiot, mikä on aivan ymmärrettävää. Myös ilmasto-olosuhteet vaikuttavat. Maapallon lämpeneminen voi saada valtavia massoja liikkeelle. Briteillä on myös saksalaisia selkeämpi linja rikollisuuden estämiseen.

Miten Suomi on varautunut?

Kykeneekö Suomi selviytymään tarpeeksi hyvin nyt alkaneesta muuttoliikkeestä ja pakolaisuuden kasvusta? Eräs yhteiskunnallinen vaikuttaja mietti asiaa näin: Suomen kotouttamisohjelma on mitoitettu nykyisiin määriin, ja tälläkin hetkellä on suuria ongelmia ja eroja kuntien välillä sen suhteen, miten maahanmuuttajien kotouttaminen voidaan järjestää. Joissain kunnissa TE-keskusten järjestämille kielikursseille on jopa vuoden jonot, tavoite on noin kuuden kuukauden aikana saada maahanmuuttaja kieliohjelmaan mukaan, mutta monin paikoin jonot venyvät vuoteen. Monissa kunnissa TE-keskukset toimivat äärirajoille venytettynä, ja kun niiden asiakkaiksi tulee entistä enemmän kielitaidottomia,  se tietää vääjäämättä resurssien uudelleen arviointia.

Esimerkiksi Päijät-Hämeen alueella TE-keskukset keskittävät resurssit pääsääntöisesti alle 25-vuotiaisiin,ja sitä vanhemmat suomalaiset joutuvat ”heitteille”. TE-keskuksen taholta on esitetty toive, että asiointi suoritettaisiin verkossa. Tapaamisaikoja ei ole, tai sellainen voidaan järjestää yhden kerran vuoteen - jos niinkään usein. Maahanmuuttajien pitäisi tulla jakamaan samoja resursseja TE-keskuksiin.

Millaiset taas ovat resurssit kielen opetukselle, kun monissa kunnissa ollaan äärirajoilla tilojen ja opettajien suhteen? Uskoakseni pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat etulyöntiasemassa, mutta silti herää pienoinen huoli valmiuksien puolesta, kun entistä useampi maahanmuuttaja vie resursseja jopa kolme vuotta (se on aika jonka he voivat opiskella kieltä ja kulttuuria ilmaiseksi ts. suorittaa tarvittavat moduulit) ja senkin jälkeen on osalla suuren suuria ongelmia kielen ja kulttuurin osaamisen suhteen.

Jos kymmenien tuhansien lyhyellä aikavälillä saapuneiden pakolaisten kotouttaminen epäonnistuu, se tietää vääjäämättä vakavia ongelmia. Yksikään SPR:n työntekijä tai maahanmuuttajien kanssa ammatikseen työskentelevä ei ole innoissaan hallitsemattomasta maahanmuutosta.

On siis paljon tehtävää. Konkreettista tehtävää. Riippumatta mielipiteistä on päästävä tekojen ja ratkaisujen pariin.