lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kultarannan turvallisuuspoliittinen keskustelu 2014

Presidentti Sauli Niinistö on kutsunut Kultarantaan sata keskustelijaa puhumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Venäjää käsittelevä keskustelu näytetään televisiossa 9.6. klo 9:30-11.

Kannattaa seurata, kuka keskustelijoista ensimmäiseksi vetää hatustaan "uskottavan itsenäisen puolustuksen" ja vanhoilla turvallisilla linjoilla jatkamisen. Löydämme Suomen suvereniteetin oikeat viholliset. He eivät kykene perustelemaan kantaansa kuin Venäjän pelolla. Muita perusteluja ei kuulu, yhtä vähän kuin perusteluja sille, miten kokonaismaanpuolustuksemme kestäisi raskaan hyökkäyksen yhteiskuntamme infraa vastaan.

Se ei nimittäin kestäisi.

Ilmiöitä keskustelun alla

Jo ennen keskustelujen alkua mediassa nousee näyttävästi esiin professori Lappeenrannasta, Pekka Sutela, joka kertoo, että Venäjä rankaisee, jos Suomi menee NATOon. Seuraavaksi hän ilmoittaa Venäjän suuttuvan ja rankaisevan aikeesta lähestyä NATOa hakemuksella. Seuraavana päivänä kiltin näköinen Sutelan setä sanoo, ettei Suomea edes huolita Natoon sen nykyisten jäsenmaiden puolesta.

Melkoista profiilin nostamista ja täydellistä paskapuhetta. NATOn pääsihteeri Rasmussen ehdotti hakemista, eli Suomea ja Ruotsia järjestöön, mutta molemmat hakitsevat toistaiseksi keskinäistä yhteistyötä.

Tutkitaanpa hiukan Sutelaa. Samaa miestä siteerattiin Venäjällä syksyllä 2013, kun hän puolusti Janukovitsin talousviisautta tämän hylättyä kauppasopimuksen EU:n kanssa. Artikkelin voi lukea tästä.

Sama Sutela tuli esiin Krimin kriisin aikana väittäen, ettei Venäjä liitä Krimiä itseensä. Seuraavaksi hän selitti, ettei Venäjä pyri Ukrainan jakamiseen kahteen tai kolmeen palaan. Sama Sutela oli 1970-luvulla taistolainen taloustutkija, jonka jokainen teesi on jälkikäteen tutkittuna valhe.. Nyt hän on Venäjän talouden asiantuntija.

Viattomasti hän sanoo ihan "kannattavansa Natoa", samaan sävyyn kuin Putin sanoi "kunnioittavansa Ukrainan suvereniteettia".

Miten monta näitä vielä on Suomessa? Valtio maksaa palkan. Montako yliopistoissa?

Miten monta Marja Mannista on Yleisradiossa veromarkoin kertomassa, "miten vilpittömästi menivät Donetskin kansantasavallan vaalit"?

Mitä Niinistö itse höpisee?

Presidentti Niinistö höpisee EU:n omasta puolustuksesta. Aivan kuin mies ei tietäisi, että EU:n yhteinen puolustus miltei kaikille jäsenmaille on NATO, koska maat ovat sen jäseniä.

Niin sanottu kahden pilarin NATO hylättiin. Se kaatui aikanaan erityisesti Iso-Britannian (joka pitää kiinni Setä Samulista) vastustukseen, mutta myös Suomi tuki brittejä, koska meille (Haloselle) ei kelvannut eurooppalainenkaan turvallisuusyhteistyö.

Niinistö on oikeassa sikäli, että EU:n pitäisi ottaa roolinsa itse. Esimerkiksi Galileo-navigointisatelliitit ja Sentinel-sarjan kaukokartoitussatelliitit kuuluvat luontevasti EU:n "liittovaltion" hallinnon alle. Yhteinen ydinsateenvarjokin tulee harkittavaksi viimeistään silloin, kun UK ja Ranska huomaavat, etteivät resurssit riitä "itsenäiseen" ydinaseeseen.

Niinistön ajatus on mitä järkevin, mutta se on vain hänen vanha haaveensa kahden pilarin turvallisuusratkaisusta Euroopasta. Se sama, jota Tarja Halonen, tuo Medvedeviltä lahjaksi saamansa naamiokissan onnellinen omistaja ja Suomen maamiinojen hävittäjä, ei halunnut.

Ajatuksessa on yksi ongelma. Sitä ei ole olemassa.

Suomalaiset eivät tiedä, mitä NATO on.

Eräs Brysselissä työskennellyt tuttava huokaa:

"Faktatietoa Natosta saa Suomen Atlanttiseuran julkaisuista, lehtien arkistoista sekä Maanpuolustuskorkeakoulun ja puolustusministeriön julkaisuista turvallisuus- ja puolustusselontekoja myöten. Reaalimaailmassa Nato ei ole mikään mörkö, eikä salaperäinen olento ja sen vaikutukset ja kustannukset Suomelle on selvitetty tarkkaan, mutta kun siirrytään poliittiseen ja nettikeskustelumaailmaan kuva muuttuu.
Kaikkea Natoon liittyvää vääristellään innolla ja molempiin suuntiin. Venäjällä ja USA:lla pelotellaan ja poikiamme ollaan ”lähettämässä maailman äärin taistelemaan amerikkalaisten kapitalistien ja imperialistien puolesta”

Mutta meillä ei enää ole yksin varaa uskottavaan puolustukseen. Voimme joko liittoutua tai tukeutua hyviin suhteisiin Venäjän kanssa ja luottaa siihen, ettei maa koskaan pahankaan kriisin yhteydessä uhkaa meitä. Viimeinen vaihtoehto mahdollistaa vaikka asevelvollisuusarmeijasta luopumisen. Olisi pieni palkka-armeija kansainvälisiin tehtäviin."