keskiviikko 20. elokuuta 2014

Parisuhdevinkkejä aikuisille

Minä syytän.

Syytän Suomen kansaa järjen ja vastuun kadottamisesta, mitä vanhemmuuteen tulee.

Luin juuri vanhan mutta minulle tuoreen uutisen uusperheiden uudesta muodista. Aikaisemman liiton lapsia annetaan huostaan uuden perheen tieltä.

Voiks nää niinku palauttaa jonnekin?

Syytän suomalaisia siitä, että he eivät enää kestä vastamäkeä liitossa eivätkä omien lastensa murrosikää. Syytän heimoani siitä, että he nielaisevat narsistuvan nykykulttuurin kuin uistimen.

Olen liberaali. Kaikenlainen hedonismi on sallittua - kunhan siihen ei sotketa lapsia. Eläimetkin pitää jättää rauhaan.


Parisuhteen tyly ABC-kirja


Ei tämä läsyttämällä muutu. Olen romantikko. Siispä kerron jotain romantiikasta.

Kun nait ja tulee lapsia, sinulla on vastuu. Lapsi ei tule toimeen yksin. Hän on täysin riippuvainen vanhemmistaan.

Riidat kuuluvat parisuhteeseen. Eivät teoriassa mutta käytännössä kyllä. Yksin voi riidellä, vaikka television kanssa. Se ei kärsi.

Ei kumppaninkaan pidä kärsiä. On tietenkin suhteita, joissa alistuja hakee dominaa, nuori tyttö renttua parantaakseen menneen isänsä alkoholismin uudessa liitossa tai muuta sellaista. On vaikea ennustaa, miten lapset kasvavat perverssissä ilmapiirissä. Samassa vedessä viihtyvät niin siika kuin muikku, joten joku voi terveenä selvitä. Yleensä revähtymiä tulee.

Nautinnosta seuraa aina kärsimys, sen tiesi Buddha. Räiskyvä rakastuminen kestää saman katon alla asuessa muutaman viikon. Pitempään se ei kestä, koska romanttisesti rakastuessaan ihminen nousee myyttiseen välitilaan, jonnekin arkkienkelin luokse, eikä ihmisen anneta sinne jäädä. Hän saa maistaa aivomyrskynsä keskellä jumalten maailmaa ja tajuaa kaiken kristallinkirkkaasti, mutta putoaa maan pölyyn keskelle pelkoa. Myyttiin ei ihminen voi jäädä, vain hörpätä sen maljasta. Ihmiselle jää kaipuu, "kaipuun sininen kukka", kuten Heinrich Heine kirjoitti.

Mitä korkeammalle pääset, sen tummempi yö. Kysykää vaikka Eino Leinolta.

Paitsi jos opit rakastamaan.

Rakkaus vaatii työtä. Se on arkea. Toisen huomioimista ja kunnioittamista. Siinä kumppani painaa yhtäkkiä sata kiloa ja mäkättää. Mahdollisesti kärsii mielenterveysongelmista. Ole siinä taivaassa sitten.

Rakkaus. Anna toisen mennä. Rakasta. Kunnioita.

Avioliittoon mentäessä on muistettava pari asiaa. Nainen tarvitsee huomiota. Jos mies ei huomioi vaimoaan, hänen tunneakkunsa kylmenee ja hän alkaa nalkuttaa. Miehellä taas on heikko istetunto. Naisen pitää silloin tällöin kehaista miestään, jolloin hän kasvaa aina puoli metriä pituutta ja tekee mitä käsketään.

Se, joka suuttuu näistä sanoista, on ihminen, joka ei milloinkaan siivoa omaa katuaan vaan vain toisen katua. Tulehtuneet tilanteet korjaantuvat ilman yhtäkään poikkeusta, kun kumpikin siivoaa vain oman puolensa kadusta.

Joskus toinen siivoaa omansa, mutta toinen ei koske omaansa, vaan vain yltyy vaatimaan lisää. Kyse on yksipuolisesta rakkaudesta alun perinkin.

Rakastava voi kärsiä pitkään. Tällaisille voisi pystyttää marttyyripatsaan.

Avioliitossa on helppo kommunikoida, kun ymmärtää perussäännöt. Miehet on tehty yksinkertaisista materiaaleista. Tässä rautalankamalli: Jos nainen sanoo: "sinä et koskaan siivoa", hän tarkoittaa "siivoaisitko, minä en jaksa". Jos hän sanoo "me emme ikinä käy missään", hän tarkoittaa "menisimmekö yhdessä ulos".

Rakkauden mysteeri

Mihin asti pitää rakastaa? Märta Tikkasen väitetään sanoneen: "Niin kauan saa pettää, kun rakastaa, sen jälkeen ei saa pettää kertaakaan." Koska näin kertoi hänen aviomiehensä, taiteilija, jonka mielestä fiktio oli todellisempaa kuin todellisuus itse, en mene vannomaan lähteen alkuperää.

Lapset

Jos sinulla on lapsi, hän on luultavasti merkittävin teko, mitä elämässäsi olet saanut ja tulet saamaan aikaan. Pienenä he ovat oikeita kakkamoottoreita ja lapsella voi olla koliikki. Kun keinutat häntä puistossa ja kyllästyt, sanot että mennään jo. Hän sanoo: "Enkä" ja "Nii-nuu, nii-nuu". Sellaista on lapsuus.

Parhaan lahjan annat tytölle, jos annat hänen aina tietää, että hän on elämäsi tärkein prinsessa. Pojalle, että hän on lahjakas prinssi.

Murrosikäinen vihaa sinua ja ihan helvetin hyvästä syystä. Rakasta ymmärtäen ja vahdi kuin haukka. Kaverit ovat vaarallisempia kuin liikenne, mutta vähemmän vaarallinen elementti kuin Internet.

Lapsi ei ole projektioittesi kohde, vaan lapsi. Anna hänen valita harrastuksensa ja nauttia niistä.

Ja kun olet juuri loppuun uupunut murrosiän myrskyistä, hän lähtee kivuliaan itsenäisyysprosessinsa jälkeen, koska lapset ovat loppujen lopuksi lainassa.

Milloin erota?

Helvettiavioliitto pitää purkaa. Tällä suojellaan lapsia. Tärkeintä on, että erossa sanotaan molemmin puolin, että 1) minä en enää rakasta sinua, 2) haluan erota ja 3) olet vapaa, ja 4) nyt huolehdimme kumppaneina yhteisistä lapsistamme.

Monet elävät ihan mukavasti tahoillaan, mutta jatkavat riitaansa, kun kontakti on pakko ottaa. Ainoa pakollinen neuvonpito liittyy lapsiin. Näin ollen lapsi on keskellä sotaa vielä eron jälkeenkin. Mikään ei helpottunut. Näin käy tuttavani sosiaalityöntekijän mukaan erityisesti silloin, kun mies kengitään ulos omasta kodistaan pitkään jatkuneen munajohdannaisen pettämisen jälkeen, mutta toki muitakin mahdollisuuksia on.

Onnellisen avioliiton salaisuus

Mies tarvitsee yksityistilan, jossa hääriä. Hän menee autotalliin puuhailemaan, kirjoittelee, ajaa moottoripyörällä tai veneilee. Nainen taas haluaa sisustaa miehen omaan tilaansa, kotiinsa. Siksi hän on luonteestaan riippuen joko hiukan tai paljon mustasukkainen miehen yksityistilasta, koska se on kontrollin ulkopuolella. Tämä asia pitää ratkaista.

Olkaa paljon yhdessä, mutta myös erikseen. Älkää olko kaiken aikaa yhdessä älkääkä erikseen.

Yksi ehkä liiankin helppo tapa on noudattaa perussääntöä 1) "vaimo on aina oikeassa"  ja sitten sääntöä 2) "jos vaimo ei ole oikeassa, astuu sääntö yksi voimaan".

Minä en osaa tätä, mutta en ole väittänytkään olevani onnellisessa avioliitossa. Minä vain neuvon.

Lepo vaan kaikille.






lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kultarannan turvallisuuspoliittinen keskustelu 2014

Presidentti Sauli Niinistö on kutsunut Kultarantaan sata keskustelijaa puhumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Venäjää käsittelevä keskustelu näytetään televisiossa 9.6. klo 9:30-11.

Kannattaa seurata, kuka keskustelijoista ensimmäiseksi vetää hatustaan "uskottavan itsenäisen puolustuksen" ja vanhoilla turvallisilla linjoilla jatkamisen. Löydämme Suomen suvereniteetin oikeat viholliset. He eivät kykene perustelemaan kantaansa kuin Venäjän pelolla. Muita perusteluja ei kuulu, yhtä vähän kuin perusteluja sille, miten kokonaismaanpuolustuksemme kestäisi raskaan hyökkäyksen yhteiskuntamme infraa vastaan.

Se ei nimittäin kestäisi.

Ilmiöitä keskustelun alla

Jo ennen keskustelujen alkua mediassa nousee näyttävästi esiin professori Lappeenrannasta, Pekka Sutela, joka kertoo, että Venäjä rankaisee, jos Suomi menee NATOon. Seuraavaksi hän ilmoittaa Venäjän suuttuvan ja rankaisevan aikeesta lähestyä NATOa hakemuksella. Seuraavana päivänä kiltin näköinen Sutelan setä sanoo, ettei Suomea edes huolita Natoon sen nykyisten jäsenmaiden puolesta.

Melkoista profiilin nostamista ja täydellistä paskapuhetta. NATOn pääsihteeri Rasmussen ehdotti hakemista, eli Suomea ja Ruotsia järjestöön, mutta molemmat hakitsevat toistaiseksi keskinäistä yhteistyötä.

Tutkitaanpa hiukan Sutelaa. Samaa miestä siteerattiin Venäjällä syksyllä 2013, kun hän puolusti Janukovitsin talousviisautta tämän hylättyä kauppasopimuksen EU:n kanssa. Artikkelin voi lukea tästä.

Sama Sutela tuli esiin Krimin kriisin aikana väittäen, ettei Venäjä liitä Krimiä itseensä. Seuraavaksi hän selitti, ettei Venäjä pyri Ukrainan jakamiseen kahteen tai kolmeen palaan. Sama Sutela oli 1970-luvulla taistolainen taloustutkija, jonka jokainen teesi on jälkikäteen tutkittuna valhe.. Nyt hän on Venäjän talouden asiantuntija.

Viattomasti hän sanoo ihan "kannattavansa Natoa", samaan sävyyn kuin Putin sanoi "kunnioittavansa Ukrainan suvereniteettia".

Miten monta näitä vielä on Suomessa? Valtio maksaa palkan. Montako yliopistoissa?

Miten monta Marja Mannista on Yleisradiossa veromarkoin kertomassa, "miten vilpittömästi menivät Donetskin kansantasavallan vaalit"?

Mitä Niinistö itse höpisee?

Presidentti Niinistö höpisee EU:n omasta puolustuksesta. Aivan kuin mies ei tietäisi, että EU:n yhteinen puolustus miltei kaikille jäsenmaille on NATO, koska maat ovat sen jäseniä.

Niin sanottu kahden pilarin NATO hylättiin. Se kaatui aikanaan erityisesti Iso-Britannian (joka pitää kiinni Setä Samulista) vastustukseen, mutta myös Suomi tuki brittejä, koska meille (Haloselle) ei kelvannut eurooppalainenkaan turvallisuusyhteistyö.

Niinistö on oikeassa sikäli, että EU:n pitäisi ottaa roolinsa itse. Esimerkiksi Galileo-navigointisatelliitit ja Sentinel-sarjan kaukokartoitussatelliitit kuuluvat luontevasti EU:n "liittovaltion" hallinnon alle. Yhteinen ydinsateenvarjokin tulee harkittavaksi viimeistään silloin, kun UK ja Ranska huomaavat, etteivät resurssit riitä "itsenäiseen" ydinaseeseen.

Niinistön ajatus on mitä järkevin, mutta se on vain hänen vanha haaveensa kahden pilarin turvallisuusratkaisusta Euroopasta. Se sama, jota Tarja Halonen, tuo Medvedeviltä lahjaksi saamansa naamiokissan onnellinen omistaja ja Suomen maamiinojen hävittäjä, ei halunnut.

Ajatuksessa on yksi ongelma. Sitä ei ole olemassa.

Suomalaiset eivät tiedä, mitä NATO on.

Eräs Brysselissä työskennellyt tuttava huokaa:

"Faktatietoa Natosta saa Suomen Atlanttiseuran julkaisuista, lehtien arkistoista sekä Maanpuolustuskorkeakoulun ja puolustusministeriön julkaisuista turvallisuus- ja puolustusselontekoja myöten. Reaalimaailmassa Nato ei ole mikään mörkö, eikä salaperäinen olento ja sen vaikutukset ja kustannukset Suomelle on selvitetty tarkkaan, mutta kun siirrytään poliittiseen ja nettikeskustelumaailmaan kuva muuttuu.
Kaikkea Natoon liittyvää vääristellään innolla ja molempiin suuntiin. Venäjällä ja USA:lla pelotellaan ja poikiamme ollaan ”lähettämässä maailman äärin taistelemaan amerikkalaisten kapitalistien ja imperialistien puolesta”

Mutta meillä ei enää ole yksin varaa uskottavaan puolustukseen. Voimme joko liittoutua tai tukeutua hyviin suhteisiin Venäjän kanssa ja luottaa siihen, ettei maa koskaan pahankaan kriisin yhteydessä uhkaa meitä. Viimeinen vaihtoehto mahdollistaa vaikka asevelvollisuusarmeijasta luopumisen. Olisi pieni palkka-armeija kansainvälisiin tehtäviin."

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Itä-Ukrainan haltuunotto

Kaikille, jotka haluavat tietää, miten Itä-Ukraina otetaan haltuun. Lyhyt oppimäärä. Meillä on vielä mahdollisuuksia, ettei tarvitse tutustua pitkään oppimäärään.

Tätä maskirovkaa ei pysäytetä lentotukialuksilla, mutta pakotteet auttavat. 

Miten hommaa tehdään?

GRU:n taktiikka Itä-Ukrainassa:


Venäläisten tiedustelu-upseerien osasto perustetaan Krimillä, josta he siirtyvät Slavyanskiin. Kolmasosa on venäläisiä tiedustelu-upseereita ja äärinationalisteja, kasakoita. Kaksi kolmesta on vapaaehtoisia Ukrainan kansalaisia Krimiltä, Vinnitsata, Zhitomiristä ja jopa Kiovasta. Lisää saadaan luonnollisesti Donetskista ja Luhanskista. Varsinaiset asevoimat pidetään rajan lähellä, ja Ukrainan vastatoimien aktivoiduttua käynnistellään vähän tankkien moottoreita, uhataan, mökötetään ja saadaan Kerry sopimaan ukrainalaisten vetäytymisestä. Samalla vahvistetaan militiaa ja siitä tehdään ainoa varteenotettava sotilaallinen voima alueella. Viestitään, ettei virallisesti Venäjällä ole osaa ja arpaa tähän.

Joukoilla on sotakokemusta Tsetseniasta, Jugoslaviasta, ja mukana on myös Irakissa palvelleita ukrainalaisia myyriä, ihan muutamia myös Syyriassa kapinallisia vastaan taistelleita.

Aseet hankitaan Slavyanskin poliiseilta ja Dnepropetrovskista 25. Laskuvarjoprikaatilta ja rajavartijoilta erilaisin menetelmin.

Etyjin edustajien ei anneta ottaa selvää diplomaattisuojansa avulla militian ryhmityksestä, koska tieto menee Kiovaan. Tarkkailijat pidätetään ja vangitaan. Tarkkailijoille kaappaus onkin yllätys, koska he eivät oleta vahvasti aseistettuja joukkoja siellä, mihin tulevat. Tarkkailijat vapautetaan vain Venäjän määräyksestä.

Donetskin oblasti irroitetaan Ukrainasta ja riippuvuudesta Kiovaan. Donetskin kansantasavaltaa puuhaaville aletaan näyttää myös isännän ääntä.

Dennis Pushlin on avainasemassa dialogissa militian ja "kansantasavallan" välillä.

Mitä Suomen pitäisi huomata?

Pushlinilla on toiveita myös Johan Bäckmanille Suomessa. Hän on pyytänyt Bäckmania perustamaan Donetskin kansantasavallan suurlähetystön Helsinkiin toukokuussa. Jon Hellevig ja Johan Bäckman ovat aloittaneet voimakkaan mielipiteenmuokkauksen Venäjällä ja suomenvenäläisten keskuudessa. 


Bäckman on Venäjän presidentinhallinnon alaisuudessa toimivan strategisen tutkimuslaitoksen RISI-instituutin edustaja Helsingissä. Sen johtaja on entinen KGB:n ulkomaantiedustelun kenraaliluutnantti Leonid Reshetnikov. Instituutilla on paljon varoja käytettävissään. Se on perustanut filiaaleja eri maihin.


torstai 10. huhtikuuta 2014

Opetusministerin mahdoton yhtälö

Opetusministeri aikoo nostaa opetuksen laatua lisäämällä määrää. Samalla hän aikoo karsia kouluverkkoa. Jos hän tässä onnistuu, hänelle kuuluu taloustieteen Nobelin palkinto.

Olin takarivissä. Kun luette raporttini, muistakaa, että nämä asiat ovat vasta ministeriön valmistelussa. Jokaisella äidillä, isällä, koululaisella, opiskelijalla ja kenellä tahansa kansalaisella on mahdollisuus vaikuttaa - vielä. Älkää luottako mediaan. Se keskustelee lapsilisistä vielä puoli vuotta. Kaikki muu jää sen taakse. Lapsilisät olivat maailmanluokan harhautus. Vertaan sitä Krimin maskirovkan sisäpoliittiseksi versioksi.

Opetusministeri Krista Kiuru puhui 9.4. 2014 koulutuksen suurtapahtumassa Helsingissä. Tärkein linjaus oli: jokaisella peruskoululaisella on oltava yhtä hyvä koulu, eivätkä vanhemmat pääse enää kouluilla "shoppailemaan". Toinen linja on, että oppimisen ilo palautetaan, ja siihen tilaisuudessa oli niin selvä ohjailu, että Katajanokan lokitkin tajusivat: se tehdään tietotekniikan avulla. Peruskoulumenestystä etsitään siis riisumalla valinnan mahdollisuuksia, rahaa ja hankkimalla tietotekniikkaa ja velvoittamalla käyttämään sitä opetuksessa. Myös lukioverkkoon aiotaan kajota, etenkin kasvukeskuksissa.

Tällä hetkellä opetusmaailmassa liikkuvat kaikki palikat ja ajattelu muistuttaa jakomielitautisen päiväkirjaa. Ministeriön linjaukset vaatisivat enemmän resursseja kuin koskaan, mutta samalla kehysriihipäätökset vievät valtavasti entisiäkin. Kehysriihen päätökset opetustoimen leikkauksista lyövät korville jokaista koulutuksen suurtapahtumassa kuultua linjausta vastaan. Jos opetuksen laatua kyettäisiin nostamaan säästämällä ja karsimalla ja samalla lisäämällä velvoitteita, kyse olisi myyttisestä ihmeestä. Vesi muuttuisi viiniksi.

Opetusministeri haluaa lisää tunteja kouluun, aikaistaa oppivelvollisuutta ja myöhentää sitä ja lisäksi hän haluaa nostaa PISA-tuloksia ja kasvattaa oppimisen iloa. Samalla hän on kehysriihessä päättänyt voimakkaista supistuksista. Koko tilaisuus oli kuin nykyaikainen versio politbyroon suunnitelmatalouden kehityspalaverista, twitter ja viestiseinä loivat digiajan tuntua.

Olin ihmeissäni. Mutta niin olivat kaikki muutkin, joita "ihana tunnelma" ja hyvä tarjoilu ei hämännyt.

Tapaamani virkamiehet olivat hämillään. He eivät tienneet, miten poliitikkojen linjaukset toteutetaan. Kehysriihessä päätetyt kovat asiat olivat: 1) esiopetus tulee velvoittavaksi, 2) avustajista tulee osa opetushenkilöstöä, 3) oppivelvollisuusikä pitenee 17-vuoteen, 4) kelpoisuuksiin tulee huojennuksia, 5) toisen asteen järjestäjäverkko ja rahoitus menee aivan uusiksi, 6) tulee valintauudistus ja 7) uskonnonopetus mietitään.

Varmaa on, että ryhmäkoot kasvavat. Opettajien töitä siirretään avustajille. Lukioissa rahoitusta saa jatkossa vain kolmen vuoden opiskelijoista. Tarkoittaako tämä sitä, että kurssimuotinen lukio on tullut tiensä päähän? Tuskin. Mutta nyt kursseilta pääsee aina läpi, sillä rahaa opetuksen järjestäjä saa vain tutkintoa vastaan. Hallituksen skitsofreenisesta ajattelusta kertoo sekin, että vaikka valtion oma tutkimuselin (VATT) on todennut, että malli, jossa rahat ohjataan suoritettujen tutkintojen mukaan, heikentää tulosta, nyt saman valtion toinen käsi (opetusministeriö) näkee asian toimivan täysin päinvastoin koulussa.

Lahjakkaan lapsen tragedia

Liikkuvuutta rajoitetaan. Näin Suomen, jonka ainoa todellinen kilpailuvaltti on koulutus, strategiseen lahjakkuusreserviin isketään kuolinisku. Eikä urheilullisesti, matemaattisesti, ilmaisullisesti tai kielellisesti lahjakas lapsi saa sitä mahdollisuutta, että pääsisi siitä aivan yhtä hyvästä koulusta pois.

Lukioluvat menevät uusiksi. Lisäksi erityisen tehtävän saaneiden lukioiden rahoitus puolitetaan. Vielä emme tiedä, montakoi erityislukiota poistuu esimerkiksi Helsingistä. Puolet?

Ideologinen tasapäisyys

Ymmärrän peruskoulu-uskonnon. Krista Kiuru sanoi, että hän pitää Suomen historian tärkeimpänä kulttuurihistoriallisena tapahtumana peruskoulun keksimistä. Hän sanoi, että se menee kaiken edelle, sotiemme veteraanien saavutuksenkin. Ja nyt on siis tullut aika "kehittää" sitä entistä tasa-arvoisempaan suuntaan poistamalla muuta väriä. Sillä se paranee.


Yhtälö on niin mahdoton, että se ei voi toteutua

Enemmän tämä on pielessä kuin SOTE-uudistus oli. Mutta mediassa tällä ei ole markkina-arvoa - vielä. Lapsilisät ovat seksikkäämpi aihe. Joltain menee 16 euroa. Kolmen tuopin hinta.

Uskon ja toivon, että uudet vaalit tuottavat opetusministeriöön oikeasti uudenaikaisen johdon ja että jo sitä ennen yhtälön mahdottomuus alkaa kilkuttaa poliitikkojen otsaluun takana.

Järjestäjäverkko tiivistetään. Järjestämisluvat uusitaan 1.1. 2017 alkaen.

Järkeä päättäjiin voit käydä nuijimassa osoitteessa www.tulevaisuuskone.fi



lauantai 8. maaliskuuta 2014

Maskirovka operaation alussa


Kertomus Prahan (1968) ja Georgian (2008) maskirovkasta ja vihje Krimiltä (2014).

Olen Ukrainan kriisin aikana kertonut tuttavilleni kaappaushyökkäyksen alkuvaiheesta. Ulkopoliittisen instituutin tai Aleksanteri-instituutin tutkijat ovat enemmän viitanneet siihen, mitä esimerkiksi Venäjän ulkoministeri sanoo, kuin uskoneet silmiään. Kerroin, että valtiollisen tiedottamisen ristiriita todellisten tekojen kanssa on osa sotaa. Pitäisihän suomalaisten muistaa Kuusisen Terijoen hallitus 1939.

Venäläiset ovat tehneet harhauttamisesta taiteen. Maskirovkaa käytti Neuvostoliitto ja sitä käyttää Venäjä. En ole propagandisti: Yhdysvalloilla on ihan samat elkeet, jos tarvitaan. Rajaan tarkastelun Venäjään, sillä sen liikehdintä koskee meitä aina.

Meidän on psyykkisesti vaikea käsittää, miten kylmä, raaka ja monivaiheinen sotilasoperaatio voi olla. Ennen kaikkea se on huolellisesti suunniteltu. Tästä Krimillä on kysymys. Kirjoittaessani näitä sanoja luen lehdistä, miten toivotaan neuvottelujen jotenkin tuovan Krimin takaisin Ukrainalle. Itse en usko siihen asiaan lainkaan.

Viime aikoina suomalaiset ovat maailmankuvasta riippumatta ymmärtäneet, että emme asu lintukodossa. Itämeren tasapaino on hauraampi kuin luulemme. Kiinnostuneille kerron aluksi lyhyesti Prahan syksystä 1968 ja Georgian sodasta 2008 tehtyjä havaintoja. Sen jälkeen on helpompi seurata Krimiä ja ennen kaikkea varautua koko kansakunnan henkiseen painostukseen.

Niin, keitä ovat Krimin ”tuntemattomat miehet”, jotka ottavat parlamentin haltuun? Mitä ovat joukot, jotka suojaavat kohteet ja päästävät kokoukseen vain oikeat henkilöt päättämään haltuunotetun alueen tulevaisuudesta? Keitä ovat adidasverkkareihin, mustaan nahkatakkiin ja juoksukenkiin pukeutuneet pahikset, jotka ilmestyvät Ladoilla aina sopivasti paikalle, milloin hakkaamaan mielenosoittajia tai uhkailemaan toimittajia. Mikä heidän tehtävänsä on, kun alue on liitetty uudelle isännälle?

Nyt maskirovkaa opiskelemaan.

Prahan syksy

Tšekkoslovakian miehitys 1968 (myös Afganistanin miehitys jouluna 1979) paljastivat muutamia asioita, joista saa hyvää oppia siihen, mitä meilläkin olisi edessä – jos.

Miehityspäiväksi on useissa lähteissä kirjoitettu 21.8. 1968.  Mutta kaikki oli ohi jo edellisenä iltana, muutamassa tunnissa. Kaduilla mönkivät panssarit olivat vain rekvisiittaa ja voimannäyttöä. 20.8. 1968 Neuvostoliiton oznaz- ja spetsnaz-joukot toimivat ensi kertaa Euroopassa. Erikoisjoukkojen sotilaita oli soluttautunut maahan jo elokuun alussa. Suurin iskuryhmä lennätettiin turisteina Tšekkoslovakiaan juuri ennen maahantunkeutumista, ja ne toimivat maahanlaskujoukkojen tukena varmistaen Prahan lentokentän. Lentokentällä ”turistit” vetivät automaattiaseet esiin ja ottivat kentän haltuun.

Pääsihteeri Dubcek ja osa lähintä johtoa pidätettiin ja siirrettiin lentoteitse Moskovaan. Dubcek ei ehtinyt sanoa mitään, mutta uusi KGB:n asettama johto (Novotny) istui yöllä koolle ja sitten "tuomitsi miehityksen" mutta määräsi ja kehotti luopumaan kaikesta aktiivisesta vastarinnasta. Viesti oli mietitty psykologisesti - se myötäili kansan raivoa mutta kanavoi vastatoimet passiiviseksi pottuiluksi. Kaikki tämä kuului maskirovkaan.

Eliittisotilaita saapui kuljetuskoneilla lisää, ja ilmassa risteili MIG-hävittäjiä. Maahanlaskujoukoilla oli jo asepuvut. Läheisellä Pardubicen kentällä neuvostojoukot joutuivat kyhäämään kokoon omat lennonjohtotorninsa, koska paikalliset upseerit eivät suostuneet kaitsemaan neuvostokoneita enää laskeutumaan kiitoradalle huomattuaan mitä tapahtui. Yleinen vastarintaperiaate oli seuraava: "Jos neukut haluavat jotakin, tehkööt sen ihan itse!"

Tankit liikkuivat iltayöllä ja olivat kohteissaan aamuyöstä ja aamulla 21.8. Miten kaikki niin nopeasti kävi? Otetaan pala palalta ja katsotaan, mitä tapahtui keväällä.

Prahan kevät

Opiskelijat nauroivat ja uskoivat vapautumiseen ja ihmiskasvoiseen sosialismiin. Mutta pinnan alla tapahtui.

Erikoisoperaatio alkoi huhtikuussa 1968. Prahaan akkredioitiin erikoisagentti Surzhaninov kahden operaattorin kanssa, sitten kaksi sotilasta lisää. Molemmilla oli toimittajan identiteetti.

Ensimmäisessä vaiheessa lähetettiin väkeä turistin, liikemiehen ja länsimaisten opiskelijoiden identiteeteillä. He pyrkivät ottamaan kontaktin mahdollisen vastarinnan voimiin.

Toisessa operaatiossa luotiin todisteita kapinasta. Rakennettiin asekätköjä ja tehtiin lentolehtisiä, joissa vedottiin hallituksen kaatamiseen. KGB:llä oli suunnitelma murhata venäläisiä naisia, joilla oli paikalliset puolisot. Tästä olisi syytetty vastavallankumouksellisia. Siihen ei kuitenkaan tarvinnut mennä.

Disinformaatiota levitettiin Pravdassa. Mainittiin CIA:n olevan vastavallankumouksellisten voimien operaatioiden johdossa. Suunnitelma ikään kuin vuoti toimittajille, mutta se oli alusta loppuun KGB:n kynästä.
Neuvostoliitolla ei ollut vakinaisia joukkoja paikalla. Aeroflotin ilmakuljetuskapasiteetilla laskettiin voitavan tuoda 30 000 sotilasta heti, jos vain lentokentät saataisiin kaapattua. Maajoukkojen keskittäminen naamioitiin harjoituksiksi. Näitä jatkettiin läpi kesän invaasioon asti.

Tsekkoslovakian oman armeijan harjoitus määrättiin miehityspäiville. Varsovan liitto kykeni näin ohjaamaan maan oman armeijan iskukyvyn pois kriittisistä paikoista, sopiville alueille. Kolme maahanlaskudivisioonaa sai tehtävän ensi portaaseen. Laskuvarjopudotuksia ei tarvittu. Kentät saatiin haltuun ja niille laskeuduttiin suoraan.

Maahanlaskujoukkojen vuoro

Ensimmäisenä oltiin Ruzynen kentällä 20.8. klo 20:30. Ensimmäinen kuljetuskone jäi kiitotien sivuun reserviin siltä varalta, ettei ensi osasto saisi lennonjohtotornia haltuun. Siellä oli valmiina varalennonjohto. Mutta toisella koneella tulleet spetsnazit saivat nopeasti kentän haltuun. Sitten suljettiin kentän liikenne ja tuotiin pitkin iltaa Migien suojaamana joukkoja ja johto-osia paikalle. Laskuvarjokomppania otti kentän ympäristön haltuunsa vartissa. Aamukuuteen mennessä kentälle oli tuotu yksi rykmentti, panssarintorjunta-, pioneeri ja viestipataljoona. Ilmasillanpäästä lähti koko ajan väkeä tehtäviin avainpaikoille.

Radio oli harhauttamisen väline. Kun kentälle oli tultu, radiotalo vallattiin pian sen jälkeen. Radiolähetys katkesi seitsemän minuuttia siitä, kun joukot pääsivät radiotaloon sisään (21.8. klo 03.37). Kun lähetys alkoi uudestaan 04.45, siellä kehotettiin luopumaan kaikesta vastarinnasta ja noudattamaan "laillisen" hallituksen (Novotny) ohjeita. Dubcek oli jo paketoitu ja matkalla Moskovaan. Radiossa annettiin kaikenlaista harhauttavaa ja vastarintaa estävää tietoa.

Puolustusministeri saatiin uhkailemalla määräämään asevoimat pysymään kasarmeilla. Samoin presidentti ja ylipäällikkö saatiin vetoamaan kansaan siten kuin miehittäjä halusi. Nopeus ja yllätys riitti takaamaan pääpostin, radiotalon, presidentin palatsin haltuunottoon ja hallituksen pidättämiseen. Dubcekia yrittivät aseettomat siviilit suojella ja estää erikoisjoukkojen poispääsyn, mutta kaksi heistä ammuttiin. Myös radiotalolla siviilit olivat viivyttäneet laskuvarjojoukkoja siirtämällä kaksi palavaa bussia oville. Ne työnnettiin vaunuilla syrjään.

Spetsnaz Afganistanissa

Vuonna 1979 Afganistanin armeijan korkea päällystö oli kutsuttu "Afganistanin ja Neuvostoliiton ystävyyden" vuoksi järjestetylle vastaanotolle. Heidät lukittiin juhlasaliin ja tapettiin. Spetsnazin päätehtävänä oli tappaa presidentti Hafisullah Amin. Joukot hyökkäsivät Daulaman Palaceen kahdelta puolelta pukeutuneina Afganistanin armeijan univormuihin. He tappoivat presidentin, henkivartijat sekä koko perheen. Ketään ei jätetty kertomaan.

Suomen Yleisradio ei vuonna 1979 ollut enää Lieko Zachalovan kaltainen. Reijo Nikkilä päinvastoin yritti valehdella, että Afganistanin miehitystä ei ollut käynnissä - vaikka oli Kabulissa ja nuljut ajoivat selän takana. Osui nimittäin kameraan vahingossa vaunuja.

Tyypillinen etukäteen kohdemaahan toimitettu Spetsnaz-solu oli kylmän sodan aikana: kaksi upseeria, viesti/elektroniikkamies, lääkintämies, kaksi sabotaasi + neljä tiedusteluasiantuntijaa. Monet neuvostoliittolaiset urheilijat oli sijoitettu yksikköön, ja heillä oli piilotehtävä ulkomailla, mikäli he sijoittuivat sinne esim. valmentamaan.

Tänään joukot ovat ehkä 20 000:n - 30 000:n vahvuiset. Mukana on myös naisia (joskus on helpompi asemoitua pariskuntana). Osa on taistelujoukkoja ja osa on tiedustelijoita/ sabotöörejä.

Georgian maskirovka

Georgian sekä Venäjän, Etelä-Ossetian ja Abhasian koalition välinen konflikti alkoi 7. ja 8. päivän välisenä yönä elokuussa 2008 ja kesti noin viisi päivää. Kiristyvä tilanne johti koviin taisteluihin Tskhinvalin kaupungissa ja sen ympärillä Etelä-Ossetiassa. Taistelut jatkuivat ympäri maata useissa paikoissa ja aiheuttivat tuhoa. Ihmismenetykset olivat huomattavia - siviileille. Taisteluiden loputtua Georgia sanoi menettäneensä 170 sotilasta, 14 poliisia ja 228 siviiliä. Haavoittuneita oli 1747. Venäjän mukaan heiltä kuoli 67 varusmiestä, ja lisäksi 283 ihmistä haavoittui. Etelä-Ossetiasta kuoli 365 ihmistä, joissa oli mukana varusmiehiä ja siviilejä. Yhteensä 850 ihmistä kuoli ja vielä enemmän haavoittui tai katosi. Lisäksi 100 000 siviiliä joutui pakenemaan kodeistaan.

Väestö oli helppo karkottaa pois jaloista. Eteläosseetit alkoivat ryöstää ja tuhota sekä pahoinpidellä, raiskauksia, panttivangiksi ottoa ja sattumanvaraisia pahoinpitelyitä oli runsaasti. Näin saatiin 135 000 ihmistä pakenemaan kodeistaan.

Kaiken lisäksi Georgia antoi valmistautuneelle Venäjälle syyn ja itse asiassa aloitti hyökkäystoimet. Ei tarvittu Mainilan laukauksia! Georgian voimankäyttö Etelä-Ossetiassa, esimerkiksi Tskhinvalin pommitus 7. ja 8. päivän välisenä yönä ei ollut kansainvälisen oikeuden mukaista, eikä myöskään Georgian voimankäyttö venäläisiä rauhanturvaajia vastaan. Näin on todettu EU:n tutkimuksessa. Mutta EU ei tiennyt tai halunnut tietää, keitä nämä ”rauhanturvaajat” olivat. Venäjä onnistui täydellisesti, ja se antoi Putinille varmasti itsevarmuutta. Yhdysvaltain sotkeentuminen asiaan oli pieni varjo.

Kun sotatoimet lopetettiin "virallisesti" niin venäläiset eivät suinkaan pysähtyneet. Panssarit jatkoivat edelleen kohti Tbilisiä ilman vastarintaa. Ilmeisesti Georgian yksiköt olivat ryhmittyneet puolustamaan pääkaupunkia. Vasta Bushin nopea päätös aloittaa humanitaarinen apu pääkaupunkiin lopetti tankkien etenemisen. Humanitaarinen apu jonka toteutti Yhdysvaltojen ilmavoimat. Silloin eteneminen lopui.

Mary Kaldor on tutkinut Venäjän uusia sotia:

"Uudet sodat liittyvät myös identiteettipolitiikkaan, joka tarkoittaa vaatimusta vallasta identiteetin, kuten kansallisuuden, heimon, uskonnon tai kielen perusteella. Ne perustuvat nostalgisiin näkemyksiin menneisyydestä. Identiteettipolitiikka liittyy globalisaatioon niin, että se on samaan aikaan paikallista ja globaalia helpon tiedonvälityksen ja matkustamisen ansiosta ja saanut aikaan esimerkiksi diasporayhteisöjen kasvamisen. Politiikkaa auttavat myös uudet sähköiset tiedotusvälineet. Toinen uusien sotien piirre identiteettipolitiikan lisäksi on sodankäynnin keinojen muutos, jossa erityyppiset taistelijat hyökkäävät siviileihin. Kolmas piirre on globaali sotatalous, jossa maailmansotien keskitetyn talouden sijaan talousrakenne on hajanainen, vain pieni osa osallistuu siihen, ja työttömiä on paljon."

Konfliktin uuden sodan piirteitä olivat identiteettipolitiikkaan liittyvät etniset ristiriidat, siviileille tehty etninen puhdistus ja epämääräiset taistelujoukot. Identiteettipolitiikan mukaisesti separatistialueet haluttiin tyhjentää etnisistä georgialaisista, eli koalitio vaati valtaa etnisyyden perusteella. Kansalaisuutta käytettiin myös hyväksi ennen konfliktia, jolloin alueiden asukkaille jaettiin kansainvälisen lain vastaisesti venäläisiä passeja. Toinen uusien sotien piirre on sodankäynnin keinojen muutos, jossa erityyppiset taistelijat hyökkäävät siviileihin. Enää ei käytetä pelkkiä siviilikohteiden pommituksia. Siviilit eivät pakene pommittajia vaan raiskaajia ja mielivaltaisen tuntuista mutta täysin harkittua siviilejä kohtaan suunnattua väkivaltaa. Venäjä sai suurimman osan tavoitteistaan läpi ja mitättömin tappioin. Georgian sotilaallinen panos oli luokaton. Sotilaat ikään kuin katsoivat peliä sivusta kakkendaali housuissa, jos proosallisesti haluaa asian tiivistää.

Pitkä suunnittelu

Kun Vladimir Putin nousi Venäjän pääministeriksi, hän vaati Georgian ilmatilaa käyttöönsä, jotta voisi kontrolloida Tshetshenian Georgian puoleista rajaa toisessa Tshetshenian sodassa. Kun Georgia kieltäytyi, Venäjä hyökkäsi sanallisesti ja myöhemmin fyysisesti. Maiden välillä oli myös sanaharkkaa Pankisin laakson jihadi-taistelijoista, joita oli sekoittunut 12 000 tshetsheenipakolaisen joukkoon. Venäjä syytti Georgiaa. Vuoden 2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen Moskova väitti, että laakso on maailman vaarallisimpien terrorismin keskusten joukossa, mikä herätti Yhdysvaltojen huomion.

Moskovassa Georgian kiinnostus länteen nähtiin nollasummapelinä, jossa Venäjän vaikutusvalta ja kontrolli vähenevät. Saakashvilin ja Putinin tapaamiset olivat sähköisiä, vihaa hitusella kunnioitusta. Molemmat olivat johtajia, jotka yrittivät uudistaa yhteiskuntiaan, mutta eri suuntiin. Suhteet Venäjään huononivat jatkuvasti. Vuoden 2006 tammikuussa Georgiaan tuleva kaasuputki ja sähkölinja räjäytettiin Venäjän puolelta rajaa, keväällä Venäjä asetti maan taloussaartoon, syyskuussa venäläisupseereita pidätettiin vakoilusta, seuraavaksi Venäjä asetti maalle täyden kauppasaarron sisältäen liikenteen ja postin, ja Venäjällä elävien etnisten georgialaisten asemaa huononnettiin. 

Vuonna 2007 Venäjä pommitti kahdesti Georgian aluetta, maaliskuussa virallisia rakennuksia Kodorin rotkossa pommitettiin ja elokuussa lähellä Etelä-Ossetiaa pudotettiin ohjus.Yhdysvallat halusi lähettää joukkojaan Georgiaan, ja kun öljyikkunan länteen avannut öljyputki Azerbaidzanin Bakusta Georgian Tbilisiin ja Turkin kautta Välimerelle (BTC-öljyputki) nousi ajankohtaiseksi ja otettiin käyttöön vuonna 2005, Georgian painoarvo lisääntyi entisestään. Amerikkalaiset sotilasasiantuntijat avustivat armeijaa ja aloittivat koulutuksen.

Putin ja Medvedev suunnittelivat sotaa 2,5 vuotta. Venäjä halusi lopettaa Georgian suvereniteetin Etelä-Ossetiassa ja Abhasiassa. Se halusi myös poistaa alueilta georgialaisjoukot ja -väestön, estää maan Nato-jäsenyyden ja antaa Ukrainalle viestin, että Nato-jäsenyys voi johtaa invaasioon. Ja muutama sekundäärinen tavoite: Saakashvilin syrjäyttäminen Venäjä-myönteisellä johdolla, separatistialueiden kontrolloiminen laajojen Etelä-Kaukasuksen puolustuspäämäärien vuoksi ja Etelä-Kaukasuksen energiakäytävän eli Baku-Tbilisi-Ceyhanin öljyputken ja Baku-Erzerumin kaasuputken saaminen kontrolliin.

Suurin osa Georgian johtajista oli lähtenyt maasta kesälomien vuoksi. Moskova oli ajoittanut invaasion hyvin, sillä Abhasiaan keskittynyt Georgia oli valmistautumaton toimiin Etelä-Ossetiassa. Korkeassa valmiudessa keväästä asti olleet joukot olivat pudottaneet valmiustasoaan ja sotilaat olivat lähteneet lomalle tai maalle töihin. Asevoimia oli myös Irakissa tai harjoittelemassa sitä varten.

Donald Asmuksen ja Tiina Juujärven mukaan Georgia hyökkäsi, koska rajaa ylittävät venäläisjoukot asettivat tuhannet georgialaiset Etelä-Ossetian kylissä vaaraan. Georgia olisi voinut joko hylätä ja menettää separatistiprovinssit heti tai taistella suurvaltaa vastaan ja yrittää puolustaa omia kansalaisiaan. Separatistialueet olivat Saakashvilin politiikan kulmakivi, joten kyse oli myös hänen uskottavuudestaan. Eurooppa tuomitsi Saakasvilin ja piti häntä syyllisenä sotaan. Venäjää ymmärrettiin.
Sodan kulminaatiopiste oli toisen rintaman avaaminen lännessä, jossa venäläisten tukemat abhaasijoukot valtasivat Kodorin solan ja saivat vastaansa vain vähän georgialaisten toimia.

Mitä näen Krimillä?

Sergei Lavrov sanoi tänään: "Venäjä ei ole Krimillä aktiivinen toimija." Aleksanteri-instituutin Markku Kivinen myötäilee häntä ja Krimillä ollut toimittaja Manninen julistaa Moskovan ääntä.

Minä näen jotain muuta. Krimin parlamenttirakennuksen ottivat haltuunsa siviilipukuiset erikoisjoukot (spetsnaz) Kohteet suojattiin vdv-joukoilla. Istutettiin konttoriin mieleinen päämies. Parlamentti-istunnossa päätettiin liittyä Venäjään. Erimieliset pidettiin aseella kaukana. Seuraavaksi Venäjä hyväksyy Krimin - ja mikäs siinä. Siellähän on kokonainen armeija jo niemimaalla. Maailman suurimmat venäjämieliset "kodinturvajoukot".



Lähteet:

Asmus, Ronald D.: A little war that shook the world: Georgia, Russia, and the future of the
West. Palgrave Macmillan, New York 2010.
Tiina Juujärvi (2013) Uuden sodan piirteet Georgian ja Venäjän koalition vuoden 2008 konfliktissa.
Kaldor, Mary (toim.): Global insecurity: Restructuring the global military sector, volume III. Pinter, Lontoo 2000.
Kaldor, Mary ja Kumar, Radha. ”New forms of conflict” teoksessa Conflicts in Europe: Towards a New Political Approach. Helsinki Citizens' Assembly Publication Series 7. Praha, 1993.
Joni North: Maskirovka jäillä (Maanpuolustuskorkeakoulu 2013)
http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/92264/SM 758.pdf?sequence=2


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Nykyajan Klaus Fleming

Kolmen miljardin säästöt vielä tällä hallituskaudella?

IMF:n tutkijoiden mukaan mitään tiettyä maagista velkarajaa ei ole, minkä jälkeen talouskasvu heikkenisi. Valtionvelka sinällään ei aiheuta hitaampaa talouskasvua. Sen sijaan hidas talouskasvu helposti johtaa valtionvelan kasvuun. Tutkijat kritikoivat rankasti teorioita, joihin EU:n talouskomissaari tällä hetkellä nojaa.

Yltiöfederalistinen uusliberalisti Olli Rehn ja Wolfgang Schäuble ovat toistuvasti viitanneet Reinhartin ja Rokoffin tutkimuksiin. Juuri näitä tutkimuksia IMF on kritikoinut useista eri näkökulmista: muiden muassa Excel-virheen vääristämistä tuloksista, syy-seuraussuhteen sekoittamisesta ja rahapoliittisesti itsenäisten ja epäitsenäisten maiden sekoittamisesta keskenään.

En halua väittää, että Rehn ja Schäuble toistavat tilastoväärentäjien mantraa pankkien eduksi valtion hyvinvoinnin kustannuksella, mutta sellaistakin tuntua tulee. IMF:n näkemys asiaan kannattaa ainakin vilkaista.

Ei kuin leikkaamaan?

Urpilaisen mukaan puolet otetaan leikkaamalla, puolet veroina. No onko leikattu? Ei ole. Sen sijaan veroja on korotettu viidellä miljoonalla eurolla. Ainoat pienentyneet menoerät ovat siis olleet valtionosuudet kunnille ja puolustusmenot. Tähän kiinnitti huomiota kolumnissaan Risto E. J. Penttilä. Hän on kuitenkin väärässä siinä, etä ainoa kärsijä olisi ollut Puolustusvoimat. Kunnat ovat kompensoineet puuttuvia valtionosuuksia kuntaveroa kiristämällä, mutta ne ovat joutuneet myös leikkaamaan oikeasti ja jättämään lakisääteisiä palveluja tekemättä.

Mitä Penttilä ei näe?

Kävin äskettäin ystäväni kanssa eräässä hoitolaitoksessa katsomassa hänen äitään, joka oli selvästi etuoikeutettu, sillä hän näki päivänvaloa. Meille selvisi, että laitoksen kellarikerroksessa makasi roppakaupalla lisää vanhuksia. Siellä ei ollut lainkaan edes ikkunoita. Kysyimme, millä perusteella heidät oli sinne työnnetty. Vastaus: "Sinne laitetaan ne, joilla ei ole omaisia."

Lisäveronkorotukset haittaavat kasvua ja kulutusta, mutta silti Penttilä leikkauksia puolustaessaan on hiukan - miten tämän sanoisi diplomaattisesti -  silkkiperse. Hän ei tunne Suomen kansan valtavan enemmistön olosuhteita. Ei tunne siis tätä maata ollenkaan.

Media uusliberalistien äänitorvena

Poliitikot tekevät, kuten ekonomistit sanovat, mutta huomaavatko he, että kaikki ekonominen tieto on poliittista? Studiokeskusteluissa näkyy etupäässä uusliberalisteja SDP:stä ja Kokoomuksesta. He (nämä kimmosasit ja kumpulanatrit) jakavat saman poliittisen näkökulman ja pitävät poliittista talousnäkökulmaansa tieteellisenä ja totena.

Mihin Suomen kritiikitöntä mediaa tarvitaan? Kansan pelotteluun luokituslaitoksilla. Tavallisen ihmisen kriisitietoisuutta kasvatetaan, jotta hän äänestäisi etujensa vastaisesti. Standard & Poors ja kumppanit nimittäin kantavat keskeisen vastuun koko finanssikriisistä ylipäänsä. Yksi suurimmista kriiseistä tienaavista taas on Goldman Sachs, uuden maailmanjärjestyksen pääarkkitehti, joka toimii myös Euroopan unionin rahoitusneuvonantajana.

Suomalainen media on keskimäärin kuin hyödyllinen idiootti aikanaan Stalinille enkä voi kuin ihmetellä ajankohtaisohjelmien toimittajien tietämättömyyttä niistä peleistä, joissa pelataan isolla rahalla.

Veroparatiiseihin on talletettuna enemmän kuin 200 kertaa Suomen valtion budjettia vastaava summa. Olli Rehn siis väittää, että näiden sijoittajien, joilla on siis rahaa omiin laskuihinsa, laskujen kuittaaminen on meidän tehtävämme. Miksi? Koska emme kuulemma tule toimeen ilman keinottelijoita, mutta he kuulemma tulevat ilman meitä.

Paskaa. Mutta uppoaa hyvin isänmaahan niin sanomalehdistöstä kuin televisiostakin.

Islanti forever

Miksi Islannissa ei taivas pudonnut niskaan, vaikka he eivät lähteneet tukemaan kansainvälisten luokituslaitosten harjoittamaa petosrikollisuutta, vaan antoivat keinottelijoiden kaatua ja määräsivät alennuksia asuntovelkoihin? Rehnin talousopin mukaan niin olisi pitänyt käydä.

Mutta Islannissa onkin juuri nyt lähes täystyöllisyys.

Myös Ruotsi on osannut valita hiukan itsenäisemmän linjan suhteessa EU:hun. Sen sijaan Suomea Rehn yrittää pitää oikein kuristusotteessa. Hän on nykyajan Klaus Fleming.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Helsinki Gardenin vastamäki ja Guggenheimin taivastie

Guggenheim-hanke ja Helsinki Garden -hanke eroavat tosistaan. Mutta miten?

Kaupunginhallitus ei innostunut Helsinki Gardenista, suomalaisesta tulevaisuuden ideasta, johon oli löydetty rahoittajat. HIFK haluaa tuoda jääkiekkoviihteen keskustaan, iltaelämän keskukseen. Parkkihalli ja toiminta piiloon ja päälle asuntoja ja kaupunkilaisten virkistystilaa, luontoa. Näin venäläinen bisnes Ilmalassa saisi varteenotettavan suomalaisen kilpailijan. Kulttuuri, urheilu, ravintolat ja liikkeet nauttisivat ilmiselviä synergiaetuja.

Kaupunginhallitus ei halunnut, että Helsingin jääkiekkobisnes olisi suomalaisissa käsissä. Syy oli kuitenkin erikoinen:

"SDP:tä edustava Hannu Penttilä kommentoi asiaa HS:lle seuraavasti:
- Viesti on se, että jäähallihankkeeseen ei voi koplata asumista tai päivittäistavarakauppaa. Suomeksi sanottuna se HIFK:n ajama rahoitusmalli ei siis onnistu." (Linkki)
Miksi ei? Onko tähän jokin laillinen este vai olisiko Helsinki Garden liian kaukana Stockmannilta? Maailmalla tällaisia monitoimihankkeita toteutetaan usein, ja yleensä ne ovat enemmän kuin osiensa summa.

Vastatuuleen jäi suomalainen mahdollisuus. Ehkä tamperelaisilla riittää äly tehdä tuo hanke pelotta ja politikoimatta. Tampereella.


Guggenheimin taivastie



Sen sijaan Guggenheimia, joka ei koskaan ole maksanut omia kustannuksiaan, ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Sivusta seuraaja ihmettelee. Mikä on se ratkaiseva ero, joka saa viskaalimme kattamaan punaisen maton taloudellisessa mielessä huomattavasti epävarmemman ja 100% veronmaksajien niskaan kaatuvan talon eteen?

Se on Miltton Networks. Maksettu lobbari. Helsinki Garden -hankkeella ei ole omaa viestintäyritystä, joka osaa vaikutuskeinot. Lobbarit rekrytoivat poliittisia erityisvavustajia korkealta tasolta - ja joka puolueesta. Uuden työnantajan palveluksessa politiikan entiset työmyyrät käyttävät suhteitaan johtaviin poliitikoihin ja virkamiehiin..

Argentiinassa koko Guggenheim-hanke kaatui siihen, että pormestari käräytettiin varojen väärinkäytöstä. Suomessa on oma rakenteellinen korruptionsa: sileiden ei tarvitse vaihtaa omistajaa.

Guggenheimin museon kansainvälistymispolku on kulkenut kaikissa maissa näin: muut maksavat rakennukset ja ylläpidon, Guggenheimin säätiö kerää tulot sekä lahjoitukset. Säätiö ei halua ottaa vastuulleen mitään rakennukseen liittyvää. Miksi säätiö ei ole valmis investoimaan hankkeeseen, johon se niin kovasti uskoo?

Helsingin Guggenheim-suunnitelman kävijätavoite on noin 500 000 ihmistä. Berliniissä museo veti vuonna 2011 noin 125 000 taiteenystävää, vaikka kaupungissa käy vuosittain noin viisi miljoonaa turistia. Berliini sulki Guggenheim-museon kuntataloutta rasittamasta.

Jan Vapaavuori on Guggenheimin suurin ja kovaäänisin suojelupyhimys. Hän kirjoittaa:

"Ei Guggenheimista Helsingissä varmaan Bilbaon kaltaista menestystarinaa tule. - - Mutta silti. Miksi ei? Mitä meillä on menetettävänä?" - -  "En ole taiteen asiantuntija, enkä aktiivi-harrastaja. - - Minulla on kuitenkin erittäin vahva usko Janne Gallen-Kallela-Sireniin ja moniin muihin maamme taideammattilaisiin. Kun nämä henkiset voimavarat yhdistetään kuitenkin uniikin Guggenheim-organisaation näkemykseen ja kokemukseen, niin hyvä tulee."

Suomesta puuttuu tutkiva journalismi tällä hetkellä kokonaan. Guggenheim-hankkeen todelliset syyt ja Milttonin operaatiot Suomessa tulisi kammata tarkkaan. Kuka tästä saa ja mitä?