lauantai 29. kesäkuuta 2013

Myrkytyksen oireet

Huomautan heti, että tupakointi saattaa olla miellyttävää puuhaa, mutta siitä seuraa kiistattomia terveydellisiä haittoja. Muuta en tule väittämään. Yritän vain löytää syitä, miksi huomattavasti myrkyllisempiä asioita sallitaan ja niiden myyntiä tuetaan jopa valtion rahoituksella. Toiseksi tarkastelen, onko meidän jokaisen syytä varoa hyvää tehdessämme terveysasioissa helposti piilevää totalitarismin peikkoa.

Tupakan vastamäki ja viinan myötämäki

Valtioiden terveyskontrolli on löytänyt metaforan pahalle. Se on tupakka. Suomi on ainoana maana maailmassa ilmoittanut pyrkivänsä kokonaan savuttomaksi ja etenee askel kerrallaan. Tupakan ostamiseen on luotu hiukan vastamäkeä piilottamalla savukerasiat näkyvistä; erilaisia kieltoja ja rajoituksia on tullut. Työryhmä terassi- ja parveketupakoinnin kieltämiseksi on jo perustettu.

Päihdepolitiikka suhtautuu viinaan kuitenkin varsin sallivasti. Tupakka on myrkyllinen aine. Alkoholi, eli etanoli, taas on myrkky. Se on keskushermostoon vaikuttava aine, joka aiheuttaa tapaturmia, masennusta, ahdistusta, unettomuutta ja verenpainetta. Etanolin puolustajat sanovat usein, ettei alkoholista ole haittaa muille kuin käyttäjälle. Tällainen puhuja ei varmasti tunne läheisesti yhtään alkoholistia tai edes reipasta juoppoa.

Tupakan vastustajat puhuvat tupakasta muille syntyvästä hajuhaitasta ja passiivisesta tupakoinnista, jonka haittavaikutuksista kiistellään maailmalla. WHO raportoi vuonna 2004, ettei passiivisen tupakoinnin oikeasti tiedetä aiheuttaneen sairastumisia tai nostaneen merkittävästi riskiä. Tieteellinen konsensus Euroopassa ja Suomessa haittoihin on kuitenkin syntynyt, ja tulokset ovat toisenlaiset. Suomalainen professori on ollut aktiivisesti ryhmässä, jonka mukaan tupakka tappaa 5,7 miljoonan ihmisen lisäksi 600 000 sivullista vuosittain. Tätä Lancet-ryhmää on voimakkaasti kritikoitu. Tieteen objektiivisuus on tässä asiassa molemmin puolin ollut hyvin kyseenalaista. Lancet-raportin analyysin mukaan tupakkateollisuuden rahaa on tieteessä yhtä paljon kuin sen vastustajilla idealismia. Mikäli ryhmä silti sattuisi olemaan oikeassa, en ajaisi vielä tupakoivia pihalta koteihinsa sisälle polttamaan.

Viina tappaa

Viina tappaa vakuuttavasti, eikä tästä ole yksikään tieteilijä eri mieltä. Suomessa liiallinen alkoholinkäyttö on sekä työikäisten naisten että miesten yleisin kuolinsyy. Kun puhutaan viinakuolemista, tarkoitetaan välitöntä viinasta johtuvaa hengenlähtöä, ei mitään hämäriä "mahdollisia yhteyksiä", kuten passiivisen tupakoinnin kohdalla. Suomessa elää myytti, että viinimaissa maksakirroosi on yleisempää, mutta Suomessa esiintyy tätä eniten Euroopassa. Alkoholikuolemia Suomessa oli 1889 vuonna 2011. Tähän ei ole laskettu niitä, jotka humalainen on tappanut, joko suoraan terä- tai ampuma-aseella tai vahingossa autolla. Tähän ei ole laskettu niitä, jotka kuolivat krapulassa sydänkohtaukseen tai aivoinfarktiin. Tähän ei tilastoida humalassa tehtyjä itsemurhia ja tapaturmia. Jokainen suomalainen tietää, että listaa voisi jatkaa. Puska-arviot liikkuvat 5000 - 8000:n kuolonuhrin välillä. Eikä tähän ole laskettu muita välillisiä vaikutuksia: läheisten kärsimys, pahoinpitelyt, vandalismi ja vakavat tunnevammat.

Jos liikenteessä tulisi yhtä paljon vahinkoa kuin viinan kanssa, moottoritiellä saisi ajaa kahtakymppiä kypärä päässä. Mutta Suomessa jahdataan tupakkaa, eikä kukaan uskalla olla eri mieltä tässä poliittisessa ilmastossa.

Miksi näin yksisilmäinen tendenssi? Usein puhutaan, että viina on kansantaloudellisesti tärkeä asia verotulojen vuoksi. Mutta pelkästään työikäisten alkoholikuolemat aiheuttavat yhteiskunnalle miljardilaskun. Itä-Suomen yliopisto julkaisee Potential Years of Life Lost -tutkimuksensa, jonka mukaan voidaan puhua alkoholikatastrofista. Tammikuussa tutkimuksesta tihkui sen verran tietoa, että hengitysteiden kasvaimia kaikista ennenaikaisista kuolemista oli 2% ja alkoholiin kuoli 14%. Viina pesee siis tappajana tupakan 14 - 2!

Ne ovat murskalukemat. Viina on kansanterveydellisesti kaikkein vakavin ongelma. Silti tulevassa Suomessa on helpompi juoda puistossa pullon suusta kaljaa kuin polttaa pieni sikari.

Kai sitä pari voi ottaa

Koska järki ja tutkimustieto ei perustele sitä, että alkoholi jää sivuun, voisiko vastausta etsiä tunnepuolelta? Totuus on se, että tupakoitsijat ovat vähemmistö, mutta valtaosalle aikuisväestöä maistuu. Nuoret ovat sen sijaan vähentäneet juomista. Tämä kehitys on jatkunut viidentoista vuoden ajan. Toisaalta kannabiksen käyttö nuorten parissa on vastaavasti lisääntynyt.

Koska alkoholiongelma on itsensä kieltävä usein vielä silloinkin, kun käyttäjä makaa jo katuojassa, tavallisena kuluttajana itseään pitävä ei voi olla lähellä rankkaa itsereflektiota. Viinaa juovat poliitikot, virkamiehet, lääkärit ja tutkimusprofessoritkin. Tupakkalaeista päättävät savuttomat mutta päihdelakeja laativat juovat koulutetut aikuiset. Vielä vuonna 1994 Alko julkaisi nuorille suunnatun valistusoppaan, joka alkoi sanoilla: "Alkoholi kuuluu elämään, sitä pitää vain osata nauttia."

Etanoli siis kuuluu elämään kuin vesi. Alkoholiin itseensä suhtaudutaan todella sallivasti, vaikka ongelmakäyttö nähdään haitallisena. Kaikissa Suomen valtalehdissä kerrottiin, että punaviini on terveydelle hyväksi, koska siinä on flavonoideja. Niin on vihreässä teessäkin, mutta Suomessa se ei ole uutisaihe. Kukaan ei myöskään kirjoittaisi riviäkään tutkimuksesta, joka paljastaisi, miten satunnaisen piipullisen polttavan verenpaine laskee. Niin se nimittäin stressaantuneilla tekee. Siinäkin asiassa kyse on määristä. Addiktin tie sekä tupakoijalla että alkoholia käyttävällä on kuoleman tie. Viinan kanssa kuolema on vain nopeampi ja varmempi.


Tupakka julistetaan Euroopassa kansanviholliseksi

EU:n tiukka, valtiovallan lakeihin ja asetuksiin perustuva kontrolliin ja käytön rajoittamiseen tähtäävä suuntaus ei ole uusi asia. Historiallisesti sen juuret ovat kansallissosialismissa. Saksalaiset lääkärit huomasivat ensimmäisinä keuhkosyövän ja pitkäaikaisen tupakoinnin yhteyden. Kansallissosialistit aloittivat modernin historian ensimmäisen tupakanvastaisen kampanjan. Tutkimukset tupakoinnista ja terveysvaikutuksista menestyivät, kun niitä ohjattiin poliittisesti. Natsien kampanjaan sisältyi tupakoinnin kieltäminen busseissa, raitiovaunuissa ja junissa, terveyskasvatuksen edistäminen, Wehrmachtin tupakka-annosten vähentäminen, sotilaille suunnatut lääketieteen luennot ja tupakkaveron korottaminen. Tupakkatuotteiden mainontaa ja julkisissa tiloissa polttamista rajoitettiin. Kampanjaan liittyi rasistisia ja antisemistisiä piirteitä.

Terveysfasistit eivät nyky-Euroopassakaan ole suvaitsevaisia toisinajattelijoita kohtaan.



Miten tavallinen ihminen saadaan mukaan?

Niinpä. Miten saada suomalainen ymmärtämään, että todellinen vihollinen ei aina luuraa siellä, missä sen uskotellaan olevan. Ihmiset ovat tabula rasa vallanpitäjien kynsissä. Kun ihminen ei tiedä, mitä tehdä, hän tekee samaa kuin muutkin, eli on konformisti. Jos saadaan näyttämään siltä, että on hyvä asia kieltää vaarin piipunpolttaminen kotipihallaan, alkaa massaliike, ja vaari on pian kusessa. Totalitarismi kun ei ole pelkkää väkisin pakottamista, vaan myös sitä, että ihmiset yrittävät jo etukäteen ajatella odotusten mukaisesti. Sitten kaikki pyörii omalla painollaan. Suomessakin tupakkakampanja on lähtenyt liikkeelle yleiseurooppalaisena muotina. Halutaan olla mallieurooppalaisia ja mennä ehkä vielä pitemmälle.

Samalla Suomessa viinaan kuollaan ilman, että se aiheuttaa minkäänlaista aktivismia. Kirves heiluu, työpäiviä menetetään ja rattijuopot tappavat ja vammauttavat ihmisiä, huostaanotettujen lasten määrä saa hipoa viittätoista tuhatta.

Voisiko ajatella, että kun kerran 1930-luvulla alkanut kampanja tupakkaa vastaan herätettiin eloon EU:n pöydissä, sama tapahtuisi alkoholin suhteen?

Vastaus on: ei. Muiden muassa Saksa, Ranska, Espanja, Italia, Portugali ja Kreikka ovat suuria viinintuottajamaita.

J.K. Valtio suosittelee dioksiinia tupakan sijaan

Ruotsin suositukset Itämeren lohen syönnille ovat kymmenen kertaa kireämmät kuin Eviran. Suomessa saa myydä uhanalaista dioksiinilohta. Suomen valtio tukee pientä ammattikalastajien joukkoa. Kalastajat ovat etupäässä RKP:n edunsaajia. Ruotsissa kuluttajat ovat pelästyneet dioksiinin muiden muassa sikiöille aiheuttamista vaurioista: lohi ei myy, mutta heidänkin saaliinsa kelpaa suomalaille. Juuri nyt villiä lohta saa halvemmalla kuin halvinta lenkkimakkaraa.



sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Verkkovakoilun lähihistoria

Ihmettelen Edward Snowden -kohua. Viidentoista vuoden ajan on tiedetty Echelon-maiden verkkovakoilusta, ja asiaa on ratkottu hallitustasoilla ja EU:ssa. Echelonille on annettu kaikkien länsimaiden hallitusten hyväksyntä a priori.

Echelon-maat (Australia, USA, Kanada, Iso-Britannia ja Uusi-Seelanti) seuraavat paitsi terroristeja, myös kaupallisia yrityksiä. Ne toimivat Neuvostoliiton vakoiluun ja tietojenvaihtoon tarkoitetun UKUSA-sopimuksen pohjalta. Eri maanosat on poolitettu. Suomea ja muita Pohjoismaita vakoilevat Iso-Britannia ja Kanada. Iso-Britannia taas on ulkoistanut Yhdistyneen kuningaskunnan alueen (Englannin, Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin) valvonnan Yhdysvalloille.

Euroopan Komissio otti esiin Echelon-sopimuksen jo 90-luvulla. Silloin asiaa käsiteltiin EU:n hallintoelimissä. Ainakin Reino Paasilinna kuului ECHE-valiokuntaan, jonka piti tutkia tätä asiaa 2000-luvun alussa. EU julkaisikin Echelonia koskevan raportin, jossa se suositteli jäsenmaiden kansalaisia salaamaan viestintänsä. Sama kuin sanoisi läpinäkyvään puetulle, että pistä tissit piiloon.

Salausohjelmistot eivät Echelonia vastaan auta, sillä sotilasteknologialla avataan nykyisin todella suuret salausalgoritmit, ja ainakin Yhdysvaltain markkinoilla toimivat tietoturvayhtiöt joutuivat antamaan salausavaimensa viranomaisille. Muuten niille markkinoille ei yksinkertaisesti menty.

Wassenaarin sopimus

Salausohjelmien viestivalvonta lisättiin niin sanottuun Wassenaarin järjestelyyn joulukuussa 1998 Wienissä. Salausavaimet katsottiin aseisiin verrattaviksi, koska niillä terroristit kykenisivät salaamaan toimintaansa.

Vielä lokakuussa 1998 hallituksen iltakoulu oli hyväksynyt liikenneministeriön ehdotuksen salauspolitiikasta, jonka mukaan suomalaisten tietoturvayritysten salaustuotteiden kaupan tulee olla vapaata.Tavallaan kaupasta tulikin vapaata - kunhan Echelon maat saivat katseluoikeuden.

Ennen Wassenaarin sopimusta suomalainen nimittäin saattoi mennä Yhdysvaltoihin tietokoneessaan yli 56-bittinen salausavain, mutta takaisin rajan yli hän ei konetta saanut tuoda. Wassenaarin järjestelyä mainostettiin siis paradoksaalisesti vapauttamisena, koska sen myötä salaustuotteiden näkyvästä kontrolloinnista voitiin luopua. Kontrolli siirtyi pinnan alle.

Wassenaarin sopimuksesta Suomen puolesta neuvotellut kauppa- ja teollisuusministeriö vastusti aluksi salaustuotteiden vientirajoituksia Ole Norrbackin johdolla, kunnes ulkoministeriön ulkopoliittinen osasto puuttui asiaan. Kyseessä oli Paavo Lipposen sateenkaarihallitus (SDP, Kok, RKP, Vasemmistoliitto, Vihreä liitto), jonka ulkoministerinä oli tuolloin Tarja Halonen.

Lipposen hallitus muistetaan Sonerasta

Tällä hallituksella oli kyseisenä ajankohtana kehittymässä valtio-omisteisessa teleyhtiössä skandaali, johon myöhemmin liittyi epäilyjä teletunnistetietojen väärinkäytöstä (Sonera). Johannes Koskinen, Jarmo Leppiniemi ja Suomen Attac vaativat Soneraan erityistilintarkastusta, mutta Lipponen esti sen. Tämä skandaali on kuitenkin vain sivupolku.

Urkinnan ja hakkeroinnin ero?

Yhdysvaltain presidentin mukaan Yhdysvaltain urkinta ja Kiinan suorittama hakkerointi eroavat. Tavallaan näin onkin: länsimaissa Yhdysvalloille on annettu hallitustasojen valtakirja osaksi kauppapoliittisista, osaksi turvallisuuspoliittisista syistä. Kiinalle Eurooppa ei ole antautunut, vielä. Vain se ero on.

Yhdysvaltain reagointi

Yhdysvaltain reagointi julkisuudenkipeitä tai idealistisia yksilöitä, kuten Julian Assange tai Edward Snowden, kohtaan on osoitus totalitarismin psykologian aukottomasta jatkumosta. Neuvostoliitossa kaikki tiesivät, missä mennään, mutta ne tuomittiin, jotka sanoivat sen ääneen. Kenellekään ei ole epäselvää, mitä Irakissa tapahtui, mutta Assange on paha. Kaikki ovat tienneet - tai ainakin olisi pitänyt tietää - verkkovakoilusta, mutta Snowden on paha.

Venäjällä Anna Politkovskaja oli valtiovallan vihan kohde. Jotenkin pidän rohkeista Novaja Gazetan toimittajista enemmän kuin huomionhakuisista snowdeneista, jotka eivät paljasta mitään uutta mutta antavat kasvot itsestäänselvyydelle ja ärsyttävät Yhdysvaltain sotaa - jatkuvaa, uuvuttavaa ja loputonta sotaa - käyvää hallintoa.

"Sota on itsessänsä jo niin järjetön asia, ettei sitä tarvitse tehdä enää sen järjettömämmäksi kaikenlaisilla kohteliaisuussäännöillä." - Lahtinen